United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä minuun tulee, joka sydämeni pohjasta uskon Hänen hyvyyteensä, niin en tunne Hänen läsnäoloaan enää, jos eräänlaiset papit asettuvat Hänen ja minun välilleni. Markiisitar nousi ylös: Pappi kantaa kirkon lippua, rouva. Joka ei sitä seuraa, hän on sitä vastaan ja meitä vastaan.
Mutta kuta enemmän rukoilin ja kuta enemmän tutkin Jumalan sanaa, niin sitä enemmän vahvistui sydämeni siinä vakuutuksessa, 'ettei kuolema, eikä elämä, eikä enkelit, eikä esivallat, eikä väkevyydet, eikä nykyiset, eikä tulevat, eikä korkeus, eikä syvyys, eli joku muu luontokappale taida minua Jumalan rakkaudesta eroittaa, joka on Jesuksessa Kristuksessa meidän Herrassamme.
Hitaasti ja, niinkuin luulin, vastahakoisesti ojensi hän minulle kätensä mutta nyt vasta pelästyin minä aina sydämeni pohjaan saakka ja häpesin käytöksestäni. Näitten lumivalkoisten pienten sormien rinnalla näytti minun päivettynyt käteni aivan pahoin ruskealta; minä vedin sen ehdottomasti takaisin ja olin melkein pudottaa helmet maahan.
Tunnen, ettei hän koskaan enää palaja. Eikä kuitenkaan löydy koko maailmassa yhtään ihmistä, joka on minulle niin kallis kuin hän. Eikä ketään niin hyvää, niin jaloa, niin lempeätä kuin hän. Tämän jälkeen en tahdo enää rakastaa yhtään miestä, ainoastaan äidinrakkaus täyttäköön sydämeni. Rudolfini on oleva ainoa lohdutukseni ja iloni.
Minä olen saanut kirjeesi ja tiedän kaikki, lausui Anna; mutta puhu, puhu ... minun sydämeni hekumoi kuullessani sinun kuvaavan nuo tapahtumat alusta loppuun ja luettelevan verisen koston kaikki kolaukset... Todellakin, Bruno, sinä olet osoittanut minulle paljon uskollisuutta, ja suloinen on palkkasi kerran oleva, sitten kun ensin olet suorittanut työsi loppuun ... mutta puhu, puhu!
Etköstä sinä niin sanonut? Ja minä unohtaisinko minä sinun? En! niinkauan kuin veri juoksee suonissani, olet sinä toivotuksieni pää-maali, niinkauan kuin sydämeni tytkyy, on se sinun; sinä olet hyvä enkelini; kuullessani äänesi, hiljenevät myrskyt sydämeni merellä, ja kaikki tulee tyyneksi, niin tyyneksi, kuin ei olisi mikään myrskyinen tuuli siellä puhaltanut.
Mut tultuani Rooman Paimeneksi, elämän valheen vasta näin ma pohjaan. Näin, ettei siellä sydän saanut rauhaa eik' ylemmäksi enää nousta voinut; minussa siksi syntyi rakkaus tähän. Mut siihen saakka kurja, kaiken ahnas ja irti Luojast' oli sydämeni; nyt, niinkuin näät, ma siitä täällä kärsin.
Ota uni päällesi ja näe unta pitkät hiukset liekehtien liehuen takana ja kädet suonenvetoisesti väännettyinä! Haa syvenny sydämesi tummanpunaiseen verisuoneen, ihminen, ja anna sydämesi tulvan sanoissa kohista!" Minä tunsin jo aivan tunnelmien esimakua. Päätin seurata hänen neuvojaan, s. o. syventyä sydämeni tummanpunaiseen verisuoneen ja nousta itsessäni kuin synkkä metsä.
Katsokaa isä, jos se voisi olla teille avuksi jollakin lailla, että minä menisin Bincentz'ile, jos sen kautta voisin pelastaa teidät kuolemasta tai kurjuudesta, niin minun ehkä olisi pakko sitä tehdä, vaikka sydämeni kärsisikin siitä.
Jos hän ne tietäisi, jos hänelle kirjoittaisin...? Ja minä alan miettiä loikoessani siinä kirjettä hänelle. Minä kehitän tunteeni hänen eteensä, minä sulatan hänet sanoillani, minä avaan hänelle sydämeni syvyydet, ja hän ehkä heltyy, ehkä antaa ainakin toivoa. Kolmen päivän kuluttua on minulla kirje valmis, mutta minä en saa sitä lähetetyksi. En uskalla panna kaikkea alttiiksi.