United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Morsiamen isänä seison minä tässä ja puhun Doroteasta ja Fritsistä ja sanon, että jos te joutuisitte kerran epäsopuun ja sanoisitte toisillenne katkeria sanoja, niin rakkaus lentäisi tiehensä ja elämä muuttuisi sietämättömäksi ja te istuisitte kuin sammakot liukkaalla jäällä. Herra pastori kyllä ymmärtää, mitä minä tarkoitan.» »Eläkööt lapsemme!» huusi ukko Swart. »Eläkööt!» huusi myös Witt.
Kalle Witt tosin silloin tällöin avasi suunsa ja joku sana myös silloin tällöin pääsi ukko Wittin huulilta, mutta ukko Swart oli huonolla tuulella; hän oli kovin harmissaan siitä, että hänen piti palata eukkonsa luo ja kotikyläänsä tyhjin toimin. Mitä oli nyt eukko sanova? Kuinka uskaltaisi hän eukkonsa kanssa kinailemaan?
Nyt Swart vuorostaan nauroi tullipalvelijaa vasten naamaa. »Tässä näyttää olevan laita aivan toisin kuin oikeuden edessä», sanoi hän. »Tuomarikin on mies, joka tekee ainoastaan velvollisuutensa; ottakoon tästä sitten selon kuka saa. No, hyvästi vain, herra!»
»Niin», sanoi Swart, »se on puhtainta jyväviinaa Hokmannin rohtoa oikeata Hokmannin rohtoa puhtainta jyväviinaa!» Ja »Hokmanni» se myös teki vaikutuksensa. Helle tuli kauhean rasittavaksi.
»Minkätähden minä saisin hävetä tavatessani vanhat hyvät ystäväni?» sanoi Henrikki. »Mutta kertokaa nyt minulle, mitä kotiin kuuluu ja mitä on tapahtunut siitä lähtien kun minä matkustin sieltä!» »No, eihän sitä mitään erinomaista kuulu», sanoi Swart. »Ihmiset ja eläimet ovat terveinä.
Istuttehan te itsekin täällä, ja kuitenkin tahdotte torua meitä!» »Kuules, Frits, minä sanon sinulle, minkävuoksi isäsi ja minä istumme näköjään putkassa», ehätti ukko Witt. »Näetkös, se oli...» »No, se vielä puuttui», huusi Swart, tuupaten Wittiä kylkeen. »Oletko sinä hullu?» kuiskasi hän, »sittenhän he eivät enää välittäisi meistä vähääkään. Ei heidän tarvitse sitä tietää.
»Onpas tämä vasta hullua», sanoi Swart, »noin vain ilman muuta riisua hevoset valjaista. Minä vain en osaa tätä käsittää!» »Mitä hiisiä!» huudahti Kalle Witt, »missäs eväskorit ovat?» »Poika, oletko sinä tullut hulluksi?» sanoi Swart. »Mihinkäs ne nyt olisivat joutuneet?» Swart meni vankkurien luo, mutta eipä hänkään nähnyt koreja. »Ei, nyt on taas paha merrassa! Nekin ovat poissa.»
Kaikki tämä ei maksa mitään. Mutta minä neuvoisin teitä ennen kaikkia käymään Krollin teaatterissa ja suuressa teaatterissa, vaikka se maksaa rahaa". "No siitä ei mitään hätää", sanoi Swart. "Mutta toisin on meidän vaatteemme laita. Kalle saattaa näyttäytyä missä vaan, minun tyhmä poikani käy myös laatuun, ja minä itse en myöskään tarvitse hävetä, mutta sinä, naapuri!
»Niin, sepä on kaunis juttu, se», sanoi Swart. »Näettekös, muutamat meidän kylän miehet tulivat haastetuiksi oikeuteen senvuoksi, että olivat olleet luvatta metsässä ja siinä he olivatkin tehneet väärin, tietysti ja kun nyt tuomari kuulustelee heitä, niin astuu ukko Bolt sisään maksaakseen vähän rahoja; tämä tapahtui nimittäin juuri veronmaksun aikoina.
Puhukaa suunne puhtaaksi vain! 'No', sanoi minä, 'me tahdoimme nyt vain tulla tervehtimään herra majuria. 'Sepä kauniisti teiltä', sanoi hän ja nauroi, 'se huvittaa minua.» »Miksi hän nauroi?» kysyi Swart. »Miksi hän nauroi», sanoi Witt. »Eikö hänellä ollut lupa nauraa niin paljon kuin häntä vain halutti? Olihan hän meidän päällikkömme; kukas häntä voi kieltää nauramasta?