United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Siihen ei minulla ole mitään vastaan", sanoi Swart, "sanokaat te sitä siksi vaan, minun omatuntoni on tyyni, ja piru vieköön, jollei kaikki mitä sanon ole totta, mutta kapinan kanssa en minä tahdo mitään tekemistä. Ensin täytyi minun tapella sen roistojoukon kanssa ja sitten minä vielä tulisin kapinoitsijaksi! Ei, kiitoksia paljon!" "Kuinka hän tuli rumpuun?" kysyi pormestari.
»Onpa tuossakin otusta», ajatteli ukko Swart. Kuulustelu alkoi. »Mestari Pikilanka! Te seisotte nyt esivallan edessä. Sanokaa minulle, minkä vuoksi olette vanginnut nämä miehet!» »Kyllä», sanoi Pikilanka, »nähkääs, herra pormestari, eilen istuimme me, minä ja vaimoni ja lapset ja söimme perunoita ja paistettuja sillejä.
Vihdoin tulivat he paikalle, missä ukko Blücher seisoo miekka kädessään. »Se ei ole hän», sanoi Witt, »se ei ole rahtuakaan hänen näköisensä.» Sotamies vakuutti, että kyllä tämä oli Blücher. »Loruja», sanoi Swart, »Rostockin torilla on hän aivan toisennäköinen. Eihän tällä ole edes mitään leijonannahkaa.» »Ei», sanoi Witt. »Se ei voi olla hän.
Lukkari seisoi vieressä jokainen hiuskarva pystyssä, ja Swart alkoi tuntea itsensä hyvin nöyräksi ja katuvaiseksi. »No, eukkoseni, älä nyt huoli olla vihoissasi! Annetaan asian olla, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. »Sinä maankiertäjä! Sinä komeljanttari!
Kuinka turilas surisi. Miten ukko Swart tuumaeli ukko Wittin kanssa. Swart selittää asian eukollensa, mutta tämä istuu kuin neulojen kärjillä. Kuinka Swartin emäntä ja Wittin emäntä itkevät kuin jos olisivat ruoskitut ja kuinka poikanahjus ei ensinkään tahtonut itkeä. Seinäkello naksutti: tik tak! tik tak! Oli toinen helluntaipäivä vuonna 1854.
Kalle ja Frits vietiin ulos, ja Swart alkoi kertoa: "No, kuten sanottu, minä tulen rautatieltä ja tahdon mennä pastorin Henrikin luo. Minä käyn ja käyn ja haen ja haen ja kyselen ihmisiltä, mutta kukaan ei voi antaa minulle tietoja. Sillä välin oli tullut hämärä, ja minä kuljin ympäri pimeässä löytääkseni pastorin Henrikkiä.
Mutta he juoksivat katua eteenpäin ja pysähtyivät vasta päästyään pois Portugalin kuninkaan valtikan ulottuvilta. Swart sanoi: »Tämäpä oli hauskaa! Minä, hyvät ystävät, en koskaan olisi voinut uskoa, että kuninkaatkin tappelevat!» »Kyllä he tappelevat, naapuri», vakuutti Witt. »Kuninkaat ovat niin kummallisia; jos vähänkin vain liikahdat, niin kohta he tulevat hulluiksi ja lyövät päälle vaan!
Nyt nosti hän esiliinansa silmilleen ja itki hetkisen, ja kun hän oli vähän ehtinyt mietiskellä, kertoi hän papille kaikista kärsimyksistään, aina siitä asti kuinhan makasi ensimmäisellä lapsivuoteellaan aina nykyiseen aikaan saakka; mitä hän oli sanonut, ja mitä ihmiset olivat sanoneet, ja mitä hänen äitinsä oli sanonut, kun Swart sai hänet, mitä rovasti vainaa oli sanonut ja kuinka hänen isänsä oli ollut vastaan ja mitä hänen anoppinsa sisar oli sanonut ja mitä lukkari ja hän itse oli sanonut ja mitä koko maailma sanoi.
Me olemme tänä yönä istuneet putkassa, ja muuten on meille tapahtunut niin paljon ikävää, että minä puolestani olen saanut kylläksi koko matkasta". "Niin, naapuri Swart", sanoi Witt, "Jumalan kiitos, että pääsimme jälleen ulos. Minäkin luulen nyt, että olisi paras, jos lähtisimme kotio eukkojemme luo".
Matkamiehet vaunuissa ne läähättivät raskaasti, ja ukko Swart rupesi laulamaan sitä laulua, joka oli ainoa minkä hän osasi: "Terve, kuu, sä vanha ystäväni!" Ja vaikka aurinko loisti keskellä taivasta, rupesi koko matkajoukko laulamaan: "Terve, kuu, sä vanha ystäväni!" Ja ylistäin ihanata kuuta polttavassa päivän paisteessa saapuivat he Fürstenbergiin.