United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Herra pastori esitti nyt morsiusparin maljan, ja kun se oli juotu, nousi lukkari: »Mitä asiaan tulee, niin emme me molemmat vanhat, naapuri Swart ja minä, voi muuta tehdä kuin koettaa säilyttää yksimielisyyttä.
»Olipa tämä kummallista», sanoi Swart Wittille, kun he jälleen olivat istuutuneet vaunuun, »mies näkee koko tämän vaivan, ja sitten sanoo: ei se maksa mitään. Voitko sinä käsittää tätä?» »En. Mutta siinä sinä olet aivan oikeassa, naapuri, että se, joka tekee minkä voi, ei voi tehdä enempää kuin hän tekee.»
»No, naapuri», sanoi Swart heidän taas jatkaessaan matkaansa. »
Mutta yleinen ilo ja riemu oli tarttunut lukkariin; hän tanssitti eukkoa ja joka käännöksellä loiskautti hänelle aika muiskun. »Nyt on lukkari tullut ihan hupsuksi!» Näin sanoen tilasi ukko Swart isoisän-tanssin: »Un as uns' Grossvader de Grossmauder namm, Dor was uns' Grossvader ein Brüdigam!» Ja silloin kun isoisä isoäidin nai, niin olihan se isoisä sulhona kai!
»Sinä sakramenskattu!» ajatteli ukko Swart. »Saatpa hikoilla ennenkuin saat penniäkään!»
»Ei», sanoi ukko Swart. »Siinä te olette aivan oikeassa.» Ja ukko Witt huomautti: »Niin, se on totta kyllä!» »Ja muoti on muoti, ja jokainen asia tahi esine, joka ei ole muotia, ei ole muotia, vaikka mitä tekisi. Muoteja on vain kolme, joita täytyy seurata», selitti lukkari vielä, »nimittäin sininen, keltainen ja punainen muut eivät ole laisinkaan muotia.»
Ja kaikki seisoivat siinä ukko Wittin ympärillä voimatta kyllin ihailla housuja. "Niin, ukko Swart", sanoi basunitorven soittaja, "näiden housujen laita on sama kuin minun torvenikin, milloin on se lyhyt, milloin pitkä". "Ja näissä sinä voit käydä vaikka missä", sanoi Swart. "Tässä kaupassa et sinä ole tullut petetyksi, minä soisin että housut olisivat minun".
"Olemmeko nyt valmiit?" sanoi Swart katsahtaen olisiko kaikki järjestyksessä, ja kaikki oli järjestyksessä. "No aja päälle sitten, Juhani. Ja te, lukkari, pitäkäät kieli oikein suussa". Heisaa! aika kyytiä sitä lähdettiin lasten huutaessa ja koirain haukkuessa Swartin pihasta ja ulos avaraan maailmaan.
Ukko Krum oli myöntyväinen ja hän ajoi nyt talonpojat ja musikantit pormestarin portille. Ukko Swart tosin teki vastarintaa, mutta ei siitä apua ollut; hänelle oli näet tapahtunut se onnettomuus että hänen henskelinsä olivat menneet poikki hänen taistellessaan torvensoittajan kanssa, ja hänen täytyi nyt pidellä housujaan estääksensä niitä putoomasta ales kantapäille.
"Siinä sinä olet oikeassa, naapuri", sanoi Witt. "Enkö minä aina ole sanonut sitä? Minä todellakin soisin, että hän olisi minun miniäni ja että Kalle olisi ottanut hänet". "Se olisi ollut synti tytölle, hän on liian hyvä hänelle", sanoi Swart, "ei naapuri, hän on ja tulee aina olemaan minun miniäni". Elonkorjuun aika oli ohi.