United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Ei, sinne minä en tahdo tulla», sanoi ukko Swart. »Turkkilaiset ovat hirveätä kansaa.» »Nehän syövät omia lapsiaankin», sanoi Witt. »Täytyykö meidän matkustaa Turkinmaankin läpi päästäksemme Berliniin ja Belgiaan?» Ja ukko Witt katsahti Kalleen ikäänkuin peläten, että joku turkkilainen jo oli tarttunut poikaan ja ruvennut puremaan häntä niskasta.
Muuten minä sanon sinulle, naapuri Swart, että sinä olet liian ankara Fritsille; mistäs hän olisi oppinut käyttämään itseään? Näetkös, jos minä en olisi ollut sotamies, ei minun pojallani myöskään olisi sitä ryhtiä, joko hänellä nyt on; sillä sitä ei vaan peritä, tiedä se". NELJ
Mies nauroi hänelle vastoin naamaa ja sanoi: "Hyvä ystäväni, sitä en minä tarkoita, eikö teillä ole muita tavaroita, jotka ovat tullattavat?" "Ei muuta kuin minä ja minun ainoa lapseni", sanoi Swart osoittaen Fritsiä. "Mitä noissa korissa on?" kysyi se viheriätakkinen mies, "näyttäkäät minulle!" Korit otettiin esiin ja tutkittiin.
»Kirotut maankuleksijat!» huusi hän. »Vai te täällä hyökkäätte minun vieraitteni kimppuun!» »Hurraa», huusi Frits, pidellen klanetinsoittajaa kauluksesta, »tässä hän nyt on!» »Hurraa», huusi Swart, »nyt me olemme voittaneet! Tulkaas, pojat, niin annetaan heille vielä pieni sauna!» Musikanteille olisi ehkä käynyt pahoin, mutta nyt oli katu täynnä ihmisiä, jotka kyselivät mikä täällä oli hätänä.
Jos ajaisitte vasemmalle, voisi sattua, että tulisitte suoraan Venäjälle.» »Se olisi kamalaa», sanoi ukko Swart. »Taikka Itävaltaan», jatkoi lukkari, »taikka Puolaan taikka kenties Taka-Pommeriin.» »Mutta tiedättekö tuon aivan varmasti, lukkari?» kysyi Swart.
Koko seura istahti eväspussien ääreen pistämään makupaloja poskeensa, mutta sillä välin täytyi lukkarin lymytä erään pensaan takana sekä tyytyä siihen, että sai silmin katsella herkkuja, ja kun hän silloin tällöin tuli piilopaikasta esiin saadakseen jonkun palasen hänkin, sanoi Swart, sillä hän oli pahan-ilkinen veitikka: "Varokaat, tuolta taitaa juuri tulla joku!"
»Kas kuinka hän istuu siinä vanhan hevoskaakkinsa selässä», sanoi Witt. »Niin, tirkistele sinä sieltä vain minkä mielesi tekee; sinun syysi kuitenkin oli, että me emme saaneet sitä kaunista taloa. Eikös se ole totta, häh? Katsos vaan, kun hän istuu siinä niinkuin koko asia ei ollenkaan häntä liikuttaisi. Soisinpa, että pöllähtäisit sieltä nenällesi! Minä tahdon nimittäin sanoa sinulle, naapuri Swart, erään asian.
"Makaa nyt vaan alallasi!" sanoi Swart, joka oli tarkastanut olivatko silat ja vankkurit vahingoittuneet. "
"Katsokaas vaan", sanoi ukko Swart osoittaen piipullaan Kalleen, "katsokaas, kuinka se poika on laittanut itsensä komeaksi". "Niin, naapuri," sanoi ukko Witt tyytyväisen näköisenä, "se täytyy myöntää, että kyllä hän ymmärtää pukea itsensä hyvin aina. Antakaas, kun hän nyt vaan saa sen uuden hattunsa päähänsä, niin häntä kyllä voisi luulla vaikka kreiviksi, niin hieno hän on".
"Olenhan minä aina sanonut, ettemme tässä selville pääse", sanoi Witt. "Mutta mitä hyötyä tästä tyhjästä puhelemisesta on? Mitä on tapahtuva, se tapahtuu, ja asia selvenee kyllä itsestään lopulta". "Niinhän minä myös olen aina sanonut, Swart". "Emmekö pane maata koko asian päälle huomiseksi?" "Minun mielestäni kaikki nyt on selvillä", sanoi ukko Witt.