United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ei, semmoista miniää ei ole toista koko maailmassa! »Siinä sinä olet oikeassa, naapurin emäntä», sanoi Witt. »Enkö minä aina ole sanonut sitä? Soisinpa todellakin, että hän olisi *minun* miniäni, että Kalle olisi ottanut hänet!» »Se olisi ollut paha tytölle; hän on liian hyvä Kallelle», sanoi Swart. »Ei, naapuri, hän on ja tulee aina olemaan *minun* miniäniElonkorjuu oli ohi.

Ja pistäen päänsä ulos akkunasta: »Nyt hurjimus laukkaa täyttä karkua! Pidelkää kiinni nyt! nyt mennään hirvittävää vauhtia! Katsokaa, katsokaa, kuinka se sähisee ja räiskyy ja kiitää kuin vimmattu! Koko maailma lentää taaksepäinUkko Witt istui onnettomana odotellen viimeistä hetkeänsä. Hän risti kätensä ja sanoi Swartille: »Herra Jumala, naapuri Swart! Kunhan se peto vain ei pillastuisi

Ei suinkaan ne nyt sentään syö sinua suuhunsa!" "Mutta rahat, rahat", huokaili ukko Witt, "jos he saavat ne käsiinsä, menee kaikki hullusti, rahaa ei saa viedä Preussiin, ja sitten he punnitsevat meitä". "Mitäs sinä puhut? Onhan se oikea kirottu kansa!" sanoi Swart tarkastaen omaa "ruumiikasta" personaansa, "tullaavatko he meitä pala palalta?"

Mutta lukkariin oli tuo yleinen iloisuus nyt tarttunut, hän tanssitti eukkoa ja joka kerralta kuin hän käänsi hänet ympäri, antoi hän hänelle aika suudelman. "Nyt lukkari tulee ihan hulluksi!" sanoi Swart. Lopuksi tanssivat he iso-isän tanssin: "Un als uns' Grossvater de Grossmutter nahm, Da war uns' Grossvater ein Brüdigam". Swart tanssi Wittin emännän kanssa.

"Mitään tämmöistä en minä vielä koskaan eläissäni ole nähnyt", sanoi ukko Witt pudistaen päätään. "Tätä en minä voi ymmärtää". "Tällä paikalla kummittelee", sanoi Kalle. "Tällä paikalla ei ole kaikki kuin olla pitäisi", sanoi Witt. "Ei", sanoi Juhani, "tässä paholainen vehkeilee". "Tämä kaikki on minusta kuin unennäköä", sanoi Swart; "mutta yhden teistä täytyy kiivetä puuhun".

Kerran, en minä muista koska se oli, löi hän äidin-isääni olkapäälle sanoen: Sinä olet oikein kelpo krenatööri!" "Kas pirua vaan!" sanoi Swart. "Niin, naapuri", sanoi Witt, "hän on sanonut minun äitini isälle, vaikka minä en muista, koska se oli: sinä olet oikein kelpo krenatööri! Nyt istuu hän tuossa korkean hevosensa selässä ja äidin-isä jäi ilman talotta, ja se oli vaan hänen syynsä!"

Mutta siihen selitykseen ei tullipalvelija tyytynyt, hän luuli Swartin tahtovan tehdä pilaa hänestä, ja vasta sitten kun hänelle sanottiin, mihin matka meni ja kun kaikki oli hänelle selitetty, tyytyi hän ja sanoi: "No, hyvästi sitten ja onnea matkalle!" "Herra Tulli", sanoi Swart, "mitä me olemme teille velkaa?" "Ei mitään", vastasi hän, "minä olen vaan tehnyt velvollisuuteni".

Kun ukko Swart tuli kotio, otti hän passin esiin ja sanoi eukollensa: "Tässä on nyt passi, ja minä seison siinä kokonaan". "Se mahtaa olla kaunis kuvaus se". "Kuules Frits", sanoi ukko Swart, "tules tänne ja lue passi meille. Alun saat hypätä yli. Ala ulkonäöstä". Ja Frits luki. "Pituus: viisi jalkaa ja yksi tuuma". "Se on oikein, se", sanoi Swart tyytyväisenä.

Ihmeen suloista on, kun ihminen, joka rakastaa meitä ylitse kaiken maan päällä, kohottaa kätensä kohti taivasta ja rukoilee meidän puolestamme, kun me olemme joutuneet väärälle tielle! "Katsos", sanoi Swart, "tuossa on se pieni tyttö taasen, kuinka kiire hänellä on! kuinka hän juoksee edestakaisin niinkuin rotta ristiäisissä. Ei, tämäpä todella on lystiä nähdä.

Morsiamen isänä seison minä tässä ja puhun Doroteasta ja Fritsistä, ja jos he tulisivat epäsopuun kerran ja antaisivat toisilleen katkeria sanoja, niin rakkaus lentäisi tiehensä ja se ei voisi käydä laatuun, ja silloin te istuisitte kuin sammakot liukkaalla jäällä. Herra pastori ymmärtää minua kyllä!" "Eläköön lapsemme!" huusi Swart. "Eläköön!" huusi myös Witt.