United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin olenkin, vaan ainoastaan Mohawk-heimokuntaa vastaan." "Taidamme siis pitää Algonquinit ystävinämme." "Minä olen viimeinen Algonquini", vastasi indiani hiljaa. "Mohawkit ovat surmanneet kaikki muut suvustani, sentähden että me viime keskustelussa Georg-järvellä kielsimme yhtymästä murhahankkeesen valkoisia vastaan. Minä heistä tapoin seitsemän ja pääsin heidän kynsistään.
Kävivätpä täällä Ennenkin samat rosvot ryöstämässä, Monesti nähtiin heidän haaksensa Muiskaavan suuta Suomen rannoille, Kun kalpain melske kaikui kauaksi Ja vesi puroissakin punerteli; Mut häpiällä viholliset silloin Sen nähneeni mä muistan pakenivat Suut silmät veressä! Miks' ette nytkin Surmanneet heitä? KITKA. Sitä sanoa On sinun paljon helpompi, kuin meidän Sit' oli tehdä! Säästä moitettas!
Taistelusta kertoo Fernow edelleen: "Mutta vaikkei heillä ollut ampumavaroja kuin aivan vähän, he eivät jättäneet solaa eikä maantietä, ennenkuin heidän kapteeninsa Lorentz oli haavoittunut olkapäähän; silloin jokainen vetäytyi pimeässä omalle taholleen niinkuin lampaat ilman paimenta, ja oli varsin laiha lohdutus, etteivät he olleet koko päivänä menettäneet enempää kuin 30 miestä, vaikka olivat surmanneet 300 norjalaista."
Katsos, lapsi kulta, olethan sinä hyvä poika ja olet jo paljon ilahduttanut minua, mutta oikein täysin hyvä et läheskään vielä ole. Sen saatat kyllä joka hetki huomata itsestäsi, jos vain tahdot kiinnittää siihen huomiota. Et varmaankaan olisi rukoillut ihmisten puolesta Jumalan Pojan lailla, jos he olisivat sinut surmanneet.
Puheenaolevat veljekset, jotka kuuluivat Alberto da Mangonan kreivilliseen sukuun, olivat 1200-luvun loppupuolella surmanneet toisensa puolue- ja perintöriitojen vuoksi. Kuningas Arthurin kapinallinen äpäräpoika Mordrec, jonka isä lävisti peitsellään niin että päivä paistoi hänen lävitseen, »rinnan ynnä varjon». Kuollessaan hän ehti kuitenkin vielä antaa surmaniskun isälleen.
Ja kuitenkinpa ne röyhkeät, kiittämättömät roistot ovat surmanneet asesepän, jonka vertaista ei ole koskaan Milanossakaan eikä Veneziassa ollut. Aseisin, aseisin, hyvät naapurit! St. Johanneksen metsästysjoukko on liikkeellä!" Keskellä näitä huutoja saivat kaupungin hallitusmiehet sekä muut arvopersonat töin tuskin vaan tilaa, niin että voivat ryhtyä ruumiin katsastamiseen.
Kaattu on Sarpedon, Lykian lujakilpien päämies, kaitsija maan, Lykian luja turva ja tuomari hurskas; peitseen Patroklon hänet sorti jo ankara Ares. Ystävät, auttamahan! Sitä älkää salliko, että hält' asun veisivät myrmidonit sekä saisivat ruumiin raiskata kiukuissaan, kun akhaijeja niin monen monta surmanneet asehemme on laivain luo merinopsain."
Minä olen aikonut Jumalan minua armahtakoon asettaa tässä syrjäisessä paikassa jokapäiväiset messut Lallin sielua varten". "Lallia varten sielun-messuja"? virkkoi säikähtyen nuorukainen; "Lalli oli murhamies, marttiiran surmaaja"! "Hän oli syntinen, niinkuin me kaikki", vastasi leppeällä vakavaisuudella vanhus. "Kaikki olemme synnillämme Kristuksen surmanneet ristin hirsipuussa.
Veli, sano, loukkaannuitko pudotessas? MARTIUS. Mua loukkas kauhein näky, mik' on koskaan Sydämmeen silmän kautta tuskaa tuonut. Nyt kuninkaan tuon tätä katsomaan, Niin näkemästään uskoo, että nämä Ne hänen veljensä on surmanneet. MARTIUS. Miks et mua lohduta ja pois mua auta Täst' oneasta verikuopasta?
"Porteilla; käsivarttani pakottaa tappelusta. Herra on jättänyt heidät käsiimme. Jospa vaan tapaisin heidän päällikkönsä!" "Käänny tänne, verikoira, hän on tässä", huudahti Hassan Subah. "Pois, Abner, tämä asia on minun." "Ruhtinas, te olette jo surmanneet tuhansia." "Ja Abner kymmeniä tuhansia. Eikös niin? Tämä asia koskee vaan minuun. Käy päälle, Turkkilainen." "Sinäkö Alroy olet?"