United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kovin surkuttelevan katseen loi pari huoneesen ja lähestyi vuodetta. «Laupias Jumalakuiskasi nainen, «me tulemme liian myöhään. Lapset ovat kuolleet, ja äiti myöskinTästä synkästä kuvasta käännämme katseemme valoisampaan kohtaan; se näyttää meille Maiseman. Eräällä Dovrefieldin kukkulalla näemme kolme vaeltajaa, vanhanpuolisen miehen ja kaksi naista.

Vaikuttavimmissa kohdissa ylärivin yleisö, s.o. seudun talonpoikaisnaiset, nyyhkyttävät ja huoahtelevat. Saksalaiset herrasväet müncheniläiset, wieniläiset ja berliiniläiset huudahtelevat vain: »kollossal!» »gollossalKoettavat kyllä saada kasvoihinsa säälivän surkuttelevan ilmeen, mutta ihailevat etupäässä jättiläisen voimaa.

Séguin ja Santerre katsoivat toisiaan hymyillen ja surkuttelevan näköisinä. "Onko kansan väheneminen yhteiskunnan onnettomuus?" sanoi Séguin. "Voitteko te, joka olette niin ymmärtävä, itsekään uskoa sitä? Mutta ajatelkaahan toki hieman asiaa!" "Siinä taas yksi tuon onnettoman optimismin uhreja!" lisäsi Santerre.

Tupiakin näkyi surkuttelevan heidän alhaista kantaansa kutsuen heitä "köyhiksi raukoiksi". Mutta vaikka Uuden Hollannin asukkaat seisoivatkin näin alhaisella sivistyksen portaalla, eivät he kuitenkaan olleet kaikkia avuja vailla.

Korkea-arvoisa pappi huokasi syvältä, ja loi surkuttelevan silmän opettajaan, josta hänen sutkahduksensa siirtyi Klytie-hempukkaan. Tämä nuori neitonen kohotti hempeästi pyöreää valkeaa käsivarttansa, jonka viehättelevää muotoa koristi loistava paksu kultainen rannerengas, eräs ihailija oli antanut sen täksi juhlaksi. Kaikki vaikenivat paikalla.

Vanha herra näytti vilpittömästi surkuttelevan koko kohtausta, mutta hän ei voinut siihen mitään; Kálmán älköön enää puhuko hänelle, ei kirkossakaan, sillä hän nauraisi häntä vasten naamaa. Jollakin tavoin korjataksensa tätä häiriötä, tarttui Károly iloisella katsannolla lasiinsa ja päätti muutamilla sanoilla puheen.

Silmäys noihin mataloihin, köyhiin majoihin, joita siellä täällä laaksossa vuorten juurilla ja virtojen äyräillä sijaili, olisi meihin tehnyt surkuttelevan vaikutuksen, jos asukkaat olisivat osoittaneet tyytymättömyyttään kurjaan kohtaloonsa. Me näimme suuren köyhyyden, mutta ei todellista surkeutta.

Siihen en ollut minä tyytyväinen, huomasin hänen surkuttelevan minua, että minä vietin mummon luona niin orjallista elämää, mutta ei sen enempää. Minä kadotin rauhani, en voinut levollisesti istua, en tukea, enkä työskennellä, välistä nauroin ja tein mummolle jonkun kepposen, sitten jälleen purskahdin itkemään. Vihdoin kärsi terveyteni siitä ja minä tulin melkein oikein sairaaksi.

Hän näkyi surkuttelevan minua nuoruuteni tähden, ja koetti sentähden sovinnolla ratkaista koko riidan, mutta kuitenkin menestymättä, sillä nimis-mies sanoi minun pahan ilkeäksi ja perin pohjin häijyksi lurjukseksi, joka taitaisi tulla vaaralliseksi yhteiselle vakavuudelle, jollei minua aikanaan rangaistasi.

Kun hän oli nyt rauhoittunut eikä nähtävästi ollut käyttänyt pullon sisustaa, en minä hätäillyt. Vaan kyllä olin tarkkaavainen vartioimaan hänen liikkeitään ja valmis tempaamaan myrkyn pois. Myös heitin häneen surkuttelevan, vaan nuhtelevankin katseen. Hän huomasi tämän, mutta hymähti sitten surullista hymyään ja sanoi: Elä pelkää, ystävä! Ei minulla ole rohkeutta.