United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
BRUTUS. Suo anteeks: Käyn itse ensin puhe-istuimelle Ja Caesarimme surmaan näytän syyt. Mit' Antonius puhuu, sen ma sanon Hän tekee meidän suostumuksella; Ja että Caesarille suomme kaikki Tapojen pyhittämät juhlamenot. Se hyödyttää meit' enemmän kuin haittaa. CASSIUS. Kuin käy, en tiedä; tuo ei mieleen mulle. BRUTUS. Tuoss', Antonius, Caesarin on ruumis.
Kuin enkelisi, hosiannaa laulain, sinulle tuovat oman tahtons' uhrin, niin ihmisetkin ihmistahtoinensa. Mannamme jokapäiväinen suo meille, jot' ilman erämaassa autiossa vain taapäin kulku käy, vaikk' eespäin pyrkii. Ja kuin me anteeks suomme jokaiselle vääryydet karsimamme, anna Sinä myös armo katsomatta synteihimme.
"Maamme on sepittänyt Suomen mies, joka ei ole osannut Suomen kieltä, mutta joka on rakastanut tätä maata ja sen kansaa, eli siis Suomen kieltä taitamaton Suomalainen; sillä kieli ei tule tässä kohden kysymykseen, vaan mieli." "Me rakastamme myös tätä maata ja sen kansaa." "Minkä verran?" "Niin paljon, että me suomme Suomen kansalle kaikkea hyvää.
Sun nähdä suomme me elon synkimmät syvyydet, sen kultakukkulat etees tuomme, sen heelmätarhat ja hyvyydet, saat maistaa maailman kaiken onnen ja onnettuuden, ah ihmislaps: me vasta murramme henkes ponnen, kun olet poikana harmaahaps!
Jo pelkkä mahdollisuus, että kuningas joutuisi tämän kavalan verivihollisensa vangiksi, oli sitä laatua, että Kaarle XII:n katkerimmatkin vihamiehet sitä kammoksuivat. Me olemme rehellisiä miehiä, sanoi Benzelius hartaasti, ja me suomme kuninkaalle hyvin käyvän, vaikka ei kukaan saata lukea sitä meille viaksi, että asetamme salutum regni tarkoitusperäksemme.
Eipä tiedä, vaikka kävisi niinkin, ja niin pitääkin käymän, että vielä sanot samaa, kuin kerran ennen sanoit: täällä ylähällä olemme kuin taivaassa ja suomme kernaasti ihmisten tuolla alahalla riehuvan ja hyörivän ja pyörivän miten parahiten jaksavat. Niin olla ja elää tahdomme. Me olimme yhteen aikaan onnelliset, ja olemme vastedeskin taas.
Ja silloin varmaan hälle suomme okaan, Joll' ehdon tahdon voi hän turmaa tehdä. Suuruuden väärinkäytöst' on, jos tunto Eroittuu vallasta; ja Caesarista En, totta puhuin, juuri tiedä että Hänessä himo suuremp' ois kuin järki.
Pitääkö minun muuttaa huomenna? kysyi hän, Pitää, eukkoseni, sillä tänä iltana on jo myöhäisenlainen, ja me suomme teille yörauhan, vastasi kreivi Bernhard. Minunko muuttaa! Minunko, joka olen asunut tässä viidettäkymmentä vuotta! puhkesi vanha vaimo sanomaan. Ja minkätähden pitää minun muuttaa? Sentähden, että armollinen herranne niin hyväksi näkee. Hän tarvitsee tätä paikkaa.
Kuinkas runoniekka sanoo: "Laulu on kuin taivahan kaste erämaan hiekalle; se vilpastuttaa matkustajan tietä". "Ystävä saraceni", sanoi kristitty, "minä en moiti mieltymystä runouteen ja "ilostuttavaan tieteeseen", vaikka kyllä suomme niille ehkä liikanaisen sijan ajatuksissamme, kun näiden pitäisi parempiin aineisiin olla kiintyneinä.
Pane poskes vasten poskeain, Niin yhtyvät kyynelvuomme! Ja rintas paina rintahain, Niin liekkien yhtyä suomme! Kun suureen liekkihin tulvanaan Noin virtaa vedet huolen, Ja kun sinut syliini sulkea saan, Niin lemmenkaihoon kuolen! Mun sieluni kylpeä halaa Nyt liljan kuvussa vain; Ja liljasta helkkyy salaa Jo laulelo armaastain.