United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heittäkööt nämä myrskyt rannalle ijankaikkisuuden ja katoomattomuuden siemenen niille, jotka meidän jäljissämme huokaillen ja ikävöiden astuskelevat Suomen maita! Eespäin kukkuloille!»
Jos on totta mitä sanotaan, että kunkin kansan sivistys kukkii sen taiteessa ja runoudessa ja että tämän kukinnan hedelmät ovat kansojen elämän pysyvimmät muistot, niin on se vielä enemmän totta pienen kansan suhteen tulkoon siis Suomen kansalle rakkaaksi kukkiensa hoivaaminen!
Hauskan muiston olivat nämä "Suomen pojat", kuten heitä Verhne-Suetukissa yleensä kutsuttiin, jättäneet jälkeensä kaikkialla missä he olivat kulkeneet, eikä vähimmän täällä Omskin seudun suomalaisten luona. Rippivieraiksi ilmoittautui minun luonani pari suomalaista sekä muutamia virolaisia ja saksalaisia, niin että jumalanpalveluksessa oli läsnä kymmenkunta henkilöä.
Kolmas päivä oli jo puolen korvilla, kun saapuivat evääntuojamiehet rajalle ja heidän mukanaan Risto Tervakka, hänkin ruokataakkaa kantaen. Riston oli Suomen herra toimittanut työmieheksi ja samalla tulkiksi Venäjän herralle, kun Risto pienenä poikasena Venäjällä kerjuulla ollessaan oli oppinut venäjän aivan selväksi.
Se on sitä samaa polvea, joka tyytyy vielä vanhaan uskoonsa ja vanhaan raamattuunsa, jonka päällä niinkuin vankalla kivijalalla tämän Suomen kansan usko ja kunto on levännyt vuosisatoja ja johon heidän yhä vieläkin olisi elämänsä perustettava, etsien siitä autuuttaan.» »Vaikka he saattavat eksyäkin, niin he kuitenkin omantuntonsa avulla lopulta osuvat oikeaan.
Se aikaa tulee ehkä pianki, jona muukalaiskieliset kirjoitukset voidaan Suomen kirjastoissa ja kirjallishistoriassa verrata vanhoihin sota-aseisin, joita muiston ja kunnian vuoksi säilytetään tulevain sukuin nähtäviksi, niitä varten erityisesti tehdyissä rakennuksissa.
Pääskyläiset lähtöänsä, Näiltä mailta matkoansa Ilmoittamat ihmisille Visertäen virvikossa, Paipattaen parviloissa, Jäähyväiset jättelevät. Suvilinnut Suomen soilta, Kuret kulkevat takaisin, Palajavat hanhiparvet, Joutsenjoukot joutuisasti Pohjan järviltä poloiset Kesämaille kerkeämmin Lämpymille lähtelevät.
Ennen lähtöänsä ajatteli hän kuitenkin itsekseen ja hänen ajatuksensa pukeusivat seuraaviin puoliäänisiin sanoihin: "Minä tahdon kuolla saman kuoleman kuin hekin Suomen edestä". "Oikein, poika", kuului ääni Kyöstin takaa ja kun hän kääntyi, kohtasivat häntä Antti Kettusen puoleksi iloiset, puoleksi suruiset katseet sekä Katrin kyyneleiset kasvot. "Oikein!
Mut velkahan sen taimen kylväjille ei jäänyt Suomen kansa konsanaan, vaan kiitollisna tammen antimille sen otti uudeks' uhripuuksi maan ja kantoi kullat, heitti helmet sille ja antoi viime aumat pelloltaan ja uhras laumoin sille lapsiansa ei, jäänyt velkahan ei Suomen kansa.
Ei aaltojen alle se jäädä saa oli linna ja linnassa impi jos unhoitan sen, mua muistuttakaa: olis taistelo kaunihimpi. Olis taistelo edestä vapauden oli saari ja saaressa linna minä voisin sen, minä voittaisin sen, jos saisin ma rauhaa rinnan. Jos löytäisin lepoa itsellein tule milloinkaan ei huomen mull' aamua ei, mull' iltaa ei, mua painaa kohtalo Suomen.