United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ruoka oli ruumenista, Puista purtava kovista, Oljesta oma osamme, Petäjästä pellon siemen, Karvas leipä lehdiköltä, Mämmi männystä mäeltä, Suosta suolat, suurusjauhot, Varsin vehoista valitut, Vesi säätty särpimeksi, Sinukka sianlihaksi!
Lämmitä huoneet, hae jauhot, suolat ja mitä vaan tarvitsee. Jos niille, sen latukoille, antaa avaimet, lyövät ne määrittömiä jauhoja. Mitä ne siitä huolivat! Kun olisi se Maija pysynyt paikoillaan, mutta miehelle senkin piti päästä. Jo, perhana ollen, niillä on mieltä. Mökki muka laitetaan. Sitäkö täytistä ne vielä kaunistelee, sanoisivat suoraan, että ukko tässä pitää olla ja akka.
Kaupanteko alkoi jo myöhään illalla ja sitä kesti koko yökauden. Eihän tietty, millä hetkellä vihollisen laiva voi tehdä tästä kaikesta surkean lopun. Mutta mimmoista kauppaa! Suolat vietiin maalle, ja halullisista ostajista ei ollut puutetta, mutta sitä suurempi oli puute siitä, millä ostaa.
Kuulehan, naapuri, ole moinen hyvä mies ja väisty syrjään: sinulla tyhjä reki on ja meillä raskaat kuormat, että on mahdoton väistyä, puhutteli miestä isäntäni. Suolat näet, veliseni, kastuisivat tai jäisivät tukkunaan kohvan alle. En pelkää enkä väisty! kerskui mies ja nousi rekensä kannaksille uhkaavana seisomaan. Pitkä ja roteva mies.
Ei siinä auttanut suolat ei jauhot, vaan heidät piti päästää irti yksistä kahleista ja raudoittaa kumpikin erikseen. Vankien joukossa oli kaksi mustalaista, he kytkettiin yksiin kahleisin, ja he sopivat vallan hyvin kantamaan yhteistä ijestä, mutta ei isä ja poika.
Pääasia oli, että hän itse piti sanomattoman paljon tuosta nimestään ja aina käytti sitä sanan minä asemasta. Tyttöparalla ei ollut isää eikä äitiä, vaikka viimeksi mainitun olivat vanhat ihmiset kertoneet hänellä olleen, vaan sekin oli kuollut sotakesänä, jolloin suolat olivat niin kalliit, "ettei tahtonut rahallakaan saada", niinkuin Mäkelän muori sanoi.
Muistan yölliset uneni, sen paremmin päivälliset. Oi emoni, vanha vaimo! Sääli säkkihin evästä, pane jauhot palttinahan, suolat riepuhun sovita! Pois tuli pojalle lähtö, matka maasta ottaminen, tästä kullasta ko'ista, kaunihista kartanosta: miehet miekkoja hiovat, kärestävät keihä'itä." Emo ennätti kysyä, vaivan nähnyt vaaitella: "Miksi miekkoja hiovat, kärestävät keihä'itä?"
"Pitäisihän sitä tässä käydä kaupungissakin ennen talwen tuloa", sanoi Heikki sitten, kääntäen puhetta toiselle suunnalle. "Niinpä kylläkin; suolat ja kalatkinhan nuo owat kaikki", myönsi waimo. "Ja monta muuta tarwiskalua; tarwitsee saada terästä, rautaa ja pärekatto=nauloja, sillä uusi talli pitää saada kattoon ja muutoinkin walmiiksi ennen talwen tuloa", lisäsi Heikki.
Jos joku heräsi ja rupesi ajattelemaan kaikkia niitä ruis-varastoja, mitä oli makasinissa, tai kuva toisensa perästä syntyi mielessä selvästi, vastustamattomasti, niinkuin niitä yön pimeydessä syntyy kuvia tulesta tulesta, joka hehkuu jossakin, sytyttää seinän tuleen, pääsee valloilleen, ympäröi talon, polttaa tuhaksi rukiit, suolat, tynnyrit ja koko puodin tavaroineen päivineen!
Ja onko kukaan kuullut, että se mies olisi koskaan uskaltanut toista ottaa rintapäähän?... sellainen nahkasäkki!» »Luja mies se on kuitenkin», väitti Iikan Antti, »kuitenkaan ei sellainen, ettei tämän näköinen mies siltä yhtä lammasta tohdi einespalaksi ottaa. Mutta missä se keitetään?» »Mennään metsään», sanoi Karhun Esa, »otetaan sieltä Rotkon muorilta pata, suolat ja leivät.»