United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei ollut enää mitään toivoa päästä omin voimin luolan suulle, ja siintävä valojuova hänen päänsä päällä näytti vain ilkkuvan hänen voimattomalle vihalleen. Hänen täytyi siis tyytyä kohtaloonsa. Hän meni juuri sammumaisillaan olevan valkean luo ja sai sen viritetyksi. Sen valossa hän näki karkean reikäleivän, rasian, jossa oli voita, ja toisen, jossa oli suolakalaa.
Siihen keinoon täytyi meidänkin lopulta turvautua. Kun emme viikkokausiin saaneet suolakalaa, alkoi suolainen silli niin voimakkaasti kummitella mielessä, että kiusaus voitti minut, varsinkin kun Liena, jonka luonto ei koko aikana voinut suvaita siirtolaisruokia, useasti valitti ikävöitsevänsä samaa taivaallista herkkua.
Eikä hän edes ollut saanut ajatuksistaan ajetuksi sitä, mitä oli tahtonut haihduttaa. Elli koko ajan ikäänkuin kihisi hänen verissään, soi hänen korvissaan, paneutui hänen soutunsa tahtiin ja hänen askeliensa liikkeisiin. Talosta, johon hän poikkesi ruokaa saamaan, oli isäntäväki mennyt kirkolle, ja pitkän odotuksen jälkeen hän ei saanut syödäkseen muuta kuin leipää, suolakalaa ja piimää.
Antaisi poloisille edes puhdasta ilmaa, eipähän siellä ruoan puolesta kumminkaan mahda hääviä olla, koska näyttävät niin laihoilta ja kalpeilta.» »Suolakalaa kuuluvat saavan vaan sunnuntaina, kerran viikossa.» »Onneton, joka sinne joutuu.» »Kun kuolisi aikanaan, ettei eläisi vanhaksi, eikä rupeisi kitumaan.» »Kumma, etteivät mene ennemmin hirteen, kuin tuommoiseen kiusaukseen.»
Siinäkin oli jotain, kuinka hän sanoisi, arvokasta, hillittyä, alakuloista niinkuin ei se olisi ollut mikään tärkeä asia elämässä ja samalla oli kuitenkin jotain kunnioittavaa ja nöyrää siinä, kuinka he »jumalanviljaa» käsittelivät, miten leivän mursivat ja hienolla veitsenkärjellä hipaisivat kipenen voita vakkasesta tai sillä suolakalaa leikkasivat ne, joilla ei voita ollut.
Kun niistä ei enään mitään tipu, pannaan ne astioihin ja hienoa suolaa ripistellään sekaan, ei kuitenkaan niin paljoa kuin tuoreet kalat tarvitsevat. Siinä ne sitten ovat ne monimutkaiset valmistukset ja kalliit maustimet", selittivät he, oikein innostuneina. "Siitäkö niitä sitten syödään?" "Siitä, aivan siitä niinkuin suolakalaa vaan ja hyvääpä onkin.
Kaikki nämä 11 miestä ja 8 naista sekä kaksi ruotivaivaista ja kaksi loista, kaikkiaan 23 henkeä, astuivat tänä nälkävuoden kovimpana aikana pöytään, jossa oli selvää rukiista leipää, tuoretta voita, suolakalaa ja puuroa jotka siihen aikaan olivat Suomessa miltei verrattomia herkkuja.
Ei, ei, älkää jääkö ovensuuhun, istukaa tuonne ikkunan luo, niin sisareni toimittaa teille jotain virvoketta. Vähä voileipää ja suolakalaa voitte kai maistaa? "Vai niin, te taas olette täällä vuoristossa Grip!" "Haen jotain tointa, rouva!" sanoi hän välttelevästi. "Oletteko kuulleet mitään Jörgenistä Amerikasta?" kiiruhti hän kysymään, ettei arempiin aineisin jouduttaisi. "Niin, ajatelkaapa sitä!