United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos syttynyt ei sieluni ois silloin, se aina arvoton sua palvelemaan, sun armoos oisi. Anteeks suo, jos lain ja tämän paikan unhoittanut olen! En millään pohjalla saa raukka olla, sijalla millään alennusta sietää. Jos milloin rinnastani haihtunee se tunto, silloin rankaise, pois työnnä ja iäks silmäis eestä minut hylkää!
Näin tyrmässämme Vältämme suurten lahkojuonet, jotka Kuun mukaan nousee, laskee. EDMUND. Pois nuo viekää! LEAR. Cordelia, uhriin moisiin suitsutustaan Jumalat itse kylvää. Taasko sain sun? Ken meit' eroittaa, taivaan kekäleillä Meit' ajaa saa kuin ketun luolastansa. Oi, pyyhi silmäs! Rutto heiltä ennen Luut, lihat syö, kuin itkun saa he meistä; He ennen itse nälkään kuolee. Tule!
Eiköpä lempine ihmiset muut kuin Atreun poiat puolisojaan? Joka mieshän, joll' on kuntoa, mieltä, vaalija hellä on naiselleen, niin häntä mä myöskin armastin sydämestäni, vaikk' oli vain sotasaalis. Nyt, kun on petturi tuo mun kunnialahjani vienyt, älköön pyytäkö, ei mua suostuta, ei petä toiste. Kanssas, Odysseus, sun sekä muitten valtiahitten, miettiköhön, miten laivoiltaan tulen torjuvi tuiman.
Lumet mennehen talven jo mennehet lie älä pahalla pahaa sa muista! Ole ylimys, vaikk' olet nousukas! Sun vanha jo on sukujuuri. Ole ruhtinas ruumiilta, sielultas, ole ylhäinen, ylväs ja suuri, niin varmaan sun säilyvi valtikkas, olet Europan kunniamuuri. Kiireesti kierii ajan kehräpuu, välemmin kansa käyttää voimiansa, nopeimmin uskot, toivot uudistuu.
Ja jos ma itse oisin arvoisesi, ma Sulle toiset laulut laulaisin, niin siniset kuin kukat silkkiesi, niin punaiset kuin päärlys puuntavin, niin tähti-täydet kuin yö huntujesi, niin raudan-raskaat kuin on raskahin Sun huokaukses kotimaasi puoleen, min kaipuu Sun ja mun jo saattaa huoleen.
Laivat ne seilasi kolmelta kantilta, Huh, hah, hei, ja kolmelta kantilta, Kultani rantaan uupui, Ja kultani rantaan uupui. Tän kylän ämmät ne sanovat, Että huh, hah, hei ja sanovat, Että kutti sun kultasi jätti, Ja kutti sun kultasi jätti. OLLI. Ethän sinä mene, Anna? ANNA. Kuinka niin? OLLI. Minulla olisi sinulle vähän puhuttavaa näin kahden kesken.
Sammu jo polttava säen! Milloin sun jällehen näen? Löydänkö keskeltä laajan maailman markkinaväen? Turulta naurun ja pilkan kohtaanko korkean nilkan, usmasta ukkosen vaajan, metsästä, ah, Punahilkan? LAPINK
Jos jolloinkin hän aikoo uinahdella Sun allas, hetken aikaa vilvotella, Niin virka hälle, jos sull' lienee kieli, Mit' ääntelee nyt hiljaa arka mieli: "
ANTONIUS. Kauniin sanan alla On iskus häijyt, Brutus: muista haavaa, Min Caesarin sydämeen löitte, huutain: "Eläköön Caesar, eläköön!" CASSIUS. Antonius, Sun iskus suunta tuntematon viel' on; Mut Hyblan mehiläisilt' ovat meden Sun sanas ryöstäneet. ANTONIUS. Mut pistint' ei. BRUTUS. O, vieläp' äänenkin ja horinankin Varastit heilt', Antonius; viisast' ompi, Ett' uhkaat ennen kuin sa pistät.
Puolustakoon hän itseänsä ennenkuin ilman armoa viskaamme nimen pettäjän vasten hänen armasta päätänsä. CONON. Tyttäreni, sun äänes tunkee syvälle mun rintaani, läpi vihan villin myrskyn, ja mun täytyy huovahtaa. Anian, minä otan tuomioni takasin, kunnes selvästi ja totuuden kielellä olet kuvannut mun eteeni kamalan asias. Sano kaikki, ja sitämyöden langetkoon tuomios.