United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi haaveksunta! Pian riemukukkani päälle lunta Loi hauta. Hellästi mainitsen nimeäs, Et havaa, Et kuule ääntäni, mökkiäs Et avaa. Ei kyynel auta, Ei itkus auta Sydäntä, jonka jo tuonen rauta Löi hautaan. Vaan vaikk' ol ankara salliman Tuo puuska, Suloinen on suru, siunajan Vaan tuskaa; Sun onnes koitti Ja taistos voitti, Kun rauhan kelloa sulle soitti Jo hauta.
LALLI. Oi onni kalliota kovempi, Ett' en ma ollut läsnä! KITKA. Sinua Me paljon kaipasimme, Lalli. "Missä On Lalli? Olkoon päällikkömme hän!" Näin kaikki huutamaan, jotk' eivät tienneet Sun retkestäsi Permaan. Vaan kun siinä Ei ollut miestä yhtäkään, jonk' arvo Ois ollut suurempi kuin minun, siksi Mun täytyi johtajaksi ruveta, Mut tyhjään parhaimmatkin menivät Mun yritykseni.
Kevähällä lintuni Lauloi kaksitellen, Syksyllä on yksi, Vaan yksi lintunen. Yksinäinen kukkani Vaill' on viehätystä, Lintu yksinäinen On aivan vaiennut. Saas tästä tyttö, muistoksi Tää sinikukka, lemmikki! Suo hetkinen sen riemuita Sun silmiesi valossa. Voi, kuin se siit' on autuas!
Niin, Ville Vallgren! Mitä täyttänetkin, sun kauttas kaikki yhteen kuulumme. Sa mitä näytteletkin, näyttänetkin, on sentään aina loppusumma se: Ken kansoille kauneuden toi, hän maastamme maailman loi! Alas astuvat immet taivaan joskus ihmisten lasten vaivaan, suovat lohtua, unhoitusta sinne, missä on mieli musta, polku yöllisin, yksinäisin, talvi ankarin, tanner jäisin.
Yö, untas kylvä kylmän-raukeata ja liekit sammuta sa sydänten! Mik' onkaan, sydän, osaas suruisempi, sun, jota syöpi viha, jäytää lempi, sun, joka kahleitasi suutelet! Oi katso: yö ja tyhjyys lähestyvät, oi katso: aukee unhon ääret syvät ja pyhään hiljaisuuteen raukenet. VANHOISTA K
Saatuaan ilmaa keuhkoihinsa juoksee hän taas sinne päin, mihin Jouko oli paennut, hyppää kivelle ja kiljuu: Tuonne sun manoan ... kosken kuohuhun kovahan... Kivi on keskellä jokea, rautavanne ympärillä ... umpilukolla lukittu. Siinä on sija sinulle, jost' et pääse päivinäsi, selviä sinä ikänä ... kenenkänä laskemalla ... et sanalla suurimmalla ... et edes oman isäsi!
"Annas kun heilahutan sun ylös satulaasi jälleen, naapuri", virkkoi seppä, hypäten alas hevosen selästä ja auttaen Olivieriä, joka par'-aikaa kapueli sotasatulaansa, aivan sillä lailla kuin apina olisi sen tehnyt. "Jumala sen suokoon anteeksi sinulle, seppä naapuri, ettet tullut puoltani pitämään!
Sun synkeän muotos vilaukseksi unohdin, mutta muistan kaikki taasen; kuitenkin sillen muistooni vaan sijan suon, mutta en poveheni. Jokapäiväinen asia tämä oli luonnon säännön ja järjestyksen mukaan eikä enempätä, sen hullu kuvailus vaan melkeäksi tehdä taitaa. Kotihin käy nyt metsämies, joka otuksen hyvän käsitti, mutta kadotti hänen jälleen, aina samalla retkellä.
Heräjä tuulten huminaan Ja loistoon aamun kirkkahan! Sä nouse, nuori maani armas, Mereni, lampin', läikkykää! Maamme kirja 1878-1905. Laps Suomen, valoon nostaos Ilolla nuori katsantos Kunnailtas kasteisilta. Vapaasti loitos silmäs luo: Sun, katsos, kaunis maa on tuo! Et muiden armost' elä vaan, Et ole vieras päällä maan, On jalallasi pohja, Perinnön sait, jot' edustaa Sun tulee, sekä puolustaa.
Sanoilla hänet myrkytä, tai mene, Ja jätä yksin tuskat nää, jotk' yksin Mun kantaa täytyy. SALISBURY. Anteeks suokaa, rouva, Mut ilman teitä palata en voi. CONSTANCE. Sa voit, sun pitää; minä en sua seuraa. Suruni ylvääks opetan; sill' ylväs Se suru on, se omaajansa valtaa.