United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puhjeten kyyneliin hän poistui pää painuksissa ja polvet notkahdellen ajoneuvojen luo, joihin hän nousi ja istui levottomana odottavan eukon viereen. Albert Kron! pyysi Julia, Stiina-muorin ohjatessa hevosta kärryineen kääntymään, olkaa häntä kohtaan sääliväinen ja lempeä ... älkää unohtako, että hänellä onnettomalla on vielä onnettomampi tytär!
Tuttavallisesti?! toisti tyttö kuiskaten ja syvään huoahtaen, ja hänen jumalaisen ihanilla huulillaan väreili tuskallinen hymy. Ylpeämpänä kuin kuningas valtaistuimellaan ja onnellisempana kuin sulhanen morsiuskammion kynnyksellä, talutti Albert naistaan kukkulan rinnettä ylös. He pysähtyivät Stiina-muorin tuvan edustalle.
Albert ei ainoastaan ollut suuruksissaan siitä, että pakenija oli päässyt hänen käsistään, vaan hän pelkäsi tuvassaolijain turvallisuutta, jonka vuoksi hän survaisi voimakkaasti oven sisään ja ryntäsi Stiina-muorin asuntoon. Siellä hän näki näyn, joka samalla kertaa oli kaunis ja kamala.
Tulehan esiin, eukkoseni, virkkoi virkamies, kääntyen Stiina-muorin puoleen, joka koko ajan oli ollut niin säikähdyksissään, ettei hän tahtonut jaksaa seisoa jaloillaan, niinhän asia on, muori hyvä?... Sinä autoit pyssyjen ja pistoolien kantamista kellariin? Niin, armollinen laamanni! vastasi Stiina-muori; kyllä minä autoin ... mutta minä en tiennyt, että se oli niin vaarallista, en!
Se on Julia!» huusi vieras luoden samalla raivokkaan katseen vapisevaan kasvatusäitiini... »Kätkekää minut, minua ajetaan takaa!» huusi hän sen jälkeen heittäytyen vuoteeseeni, jonka verhon hän nopeasti veti eteen. Silloin te tulitte tupaan. Mistä hän oli saanut tietää Stiina-muorin asuvan Norassa? Sitä en tiedä.
Suurta ihmetystä herätti sekä eukon tovereissa että hänessä itsessään se seikka, että viime päivinä oli muuan nuori, kaikin puolin tavattoman hieno herrasmies joka päivä saapunut mainitulle torille ja seisahtuen vähän matkan päässä Stiina-muorin kärryistä melkein koko ajan katsellut yksinomaan häntä.
Pienellä jakkaralla akkunan luona istui pikku Julia, Stiina-muorin kissa edessään, jonka koukkuiseen selkään hän koetti sovittaa istumaan suurta, kaunista nukkea. Mustalaisen tytär oli niin kiintynyt tähän hommaansa, ettei hän ollenkaan huomannut sisään astuvaa hienoa herraa.