United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin täytyi Stanleyn lähteä pois ja palata väkensä luo. Mtesa, joka oli luvannut veneitä ja väkeä viemään matkuetta Ugandaan Kagehyistä, jossa se yhä oli ja odotti Stanleytä, käski Magassan lähteä hänen mukanaan 30 veneen kanssa leiriin.
Hyödyttömiä kapineita, niinkuin tyhjiä sardiinilaatikkoja, liemi- ja liharasioita sekä tyhjiä ruokapönttöjä lahjoitettiin myöskin hänelle, kun hän vaan pyysi niitä. Vihdoin pyysi hän Stanleytä rupeamaan "veriveljeksi", ja sen tekikin jälkimäinen niin järkähtämättömän vakavasti kuin pakana ainakin.
Hänen olentonsa miellytti Stanleytä täydellisesti, sillä hän oli ulkonäöltään siisti mies eikä ollenkaan vastannut sitä käsitystä, minkä Stanley oli saanut huhun mukaan tuosta kauheasta rosvosta, joka jakeli kuolettavia iskujaan maan-asukkaille, päälliköille ja arapialaisille.
Eräs rohkea osasto kulki ympäri veneen perän ja loukkasi Stanleytä hyvin suuresti hävyttömillä ilmeillä; tarttuipa vielä yksi niistä kiinni hänen tukkaansakin. Kuitenkin kosti Stanley sieppaamalla hänen kätensä, ja kun hän sitä äkkiä kiersi taaksepäin, oli hän vähällä vääntää sen pois tiloiltaan, villin ulvoessa tuskasta.
Stanleytä seurasi Usavaraan, johon hän oli jättänyt Lady Alicen, englantilainen upseeri ja Stanley lupasi kuukauden päästä tulla takaisin, jonka ajan överstin piti odottaa häntä. Kello 5 aamulla lyötiin rumpuihin ja ne veneet, joiden oli lähdettävä Stanleyn mukana, kokoontuivat. Lady Alice nosti ylös ankkurin; tavaramytyt, lampaat, vuohet ja siipi-eläimet olivat jo asetetut paikoilleen.
Kuume ahdisteli Stanleytä päivä päivältä yhä enemmän. Nauttimalla aamusta iltaan kiniiniä kykeni hän kuitenkin viidentenä päivänä jättämään vuoteensa. Kuitenkaan ei Magassaa vielä kanoottineen kuulunut. Päivä päivältä toivottiin hänen tulevan, vaan hänen laivastoaan ei voitu huomata näkörajalla. Hän oli luultavasti pelännyt laivastonsa joutuvan haaksirikkoon suurella järvellä.
Yksi tuhdoista hakattiin haloiksi, tulta tehtiin veneesen ja siitä vähästä määrästä kahvia, minkä Stanley oli saanut englantilaiselta upseerilta oleskellessaan Mtesan luona, tunsivat he kaikki itsensä vähäsen vahvistuneiksi. Ja senjälkeen nukkuivat he kaikki, väsymyksen raukaisemina kuin he olivat; Stanleytä yksinään pitivät ajatukset valveilla. Aamu koitti.
Tuntia myöhemmin kävi eräs hovipoika kutsumassa Stanleytä Mtesan luokse, joka nyt sanoi: "Stamleen ei pidä sanoa että Mtesa on paha enää sillä hän on antanut anteeksi Uwuma-päällikölle, eikä tee hänelle mitään pahaa. Tahtooko Stamlee nyt sanoa, että Mtesa on hyvä? Ja eikö hän luule että Mtesan isä on iloinen nyt!" "Mtesa on varsin hyvä", sanoi Stanley ja puristi lämpimästi hänen kättänsä.
Vahvat ruokoköydet sidottiin venheen keulaan ja perään, ja kolme miestä komennettiin kutakin niitä varten; viisi miestä auttoi Stanleytä venheessä. Kuukauden kokemus tällaisessa työssä oli tehnyt heidät taitaviksi ja rohkeiksi. Mutta kosket olivat kovemmat, virta melkoisesti supistunut ja esteet tavallista suuremmat.
Se oli hänen mielestään maa, jota valkoisten miesten pitäisi tuntea. Siinä oli joukko järviä ja jokia ja vuoria ja lämpimiä lähteitä ja paljo muuta hyvää, josta ei mikään muu maa voinut kerskailla. Hän lopetti kehottamalla Stanleytä kuletuttamaan veneen erääsen järvistä ja purjehtimaan sen ympäri.