United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
'Pieni elämäntarina' on lajiaan kirjallisuutemme rohkeimpia romaaniyrityksiä. Esteri Kalmin tarina on jo 'Elsassa' ituna: kummassakin romaanissa nuori nainen taistelee uskollisesti ensimäisen rakkautensa puolesta, ja kun se joutuu häpeään, sortuu, vaikka kiintymys toiseen, sisäisesti arvokkaampaan mieheen lupaa uutta elämää.
Lilli parka on aina ollut pintapuolinen, eikä sellainen ihminen vastoinkäymisen tullessa voi suruansa kantaa, vaan sortuu. Helvi on tähän aikaan ollut usein hänen luonaan, ja luulen, että hän tyvenellä ja vakavalla tavallaan voi Lillille osottaa, missä rauhan lähde virtaa. Helystä olen kuullut, ettei hän aio tulla kotipuoleensa.
Hän on suuri pyörä, Korkeimman vuoren huippuun kiinnitetty, Jonk' äärettömiin kehrävarsiin tuhat Pient' esinettä liittyy. Se kun sortuu, Niin samaan häviöhön pienin lisä Ja liite syöksyy. Kuningas kun oihkaa, Niin samassa myös valtakunta voihkaa. KUNINGAS. Ma pyydän, joutuun valmistukaa matkaan; Tuo vaara täytyy kahlettaa, se liian Vapaana liikkuu. ROSENCRANZ ja GYLDENSTERN. Teemme joutua.
Tapahtui: iski tulta ilmanrannat, maa tummui, peittyi pilvein pimeyteen, vihisi virrat, liikkui linnat, sannat, vapisi vahvuus päällä maan ja veen, puut pitkät murtui, kaatui vuorten kannat, maailma syöksyi yöhön ikuiseen, kuin sortuu pyyteen pyörremyrskyn alla pyhinkin lapsenhuudoll' haikealla. Ja niin ne huus, ne hyvää lasta kaksi, kuin kannelkielet, jotka katkeaa!
"Tuon oikeudenmukaisen Jumalan käteen jätän kansani ja oman asiani. "Tähän luottaen odotan huomenna voittoa. "Oikeus on puolellani oikeus ei voi sortua." "Oikeus sortuu usein vääryyden edessä: Vitiges Cetheguksen edessä." "Niin, maan päällä", virkkoi Julius, "sillä tämä ei ole meidän oikea kotimme. Se on haudan tuolla puolen. Siellä kaikki tuomitaan oikeudenmukaisesti."
PAAVALI katsoo sinnepäin, tulee tuntoihinsa, menee hiljaa äidin vuoteen luo ja sortuu itkien sen ääreen: Nukuin! Nukuin! Nukuin! MATAMI: Surku minun tulee tuota poika raukkaa... Nostaa esiliinan silmilleen ja nyyhkyttää hiljaa.
Sortuu tuolille kuin salaman lyömänä. TYYNI jonkun ajan kuluttua, hiljaisesti: Minä tahdoin säästää sinulta ... itkee: Jos olisit antanut anteeksi, et olisi koskaan saanut tietää kuka se oli. Mutta nyt ... voi, voi... Huomaa Antonin masennuksen: Anton, mikä sinun on? Polvillaan hänen vieressään: Anton, koeta rauhoittua. Sinun täytyy muistaa sydänvikasi! ANTON. Jag är förlorad, Tyyne.
TOPRA-HEIKKI. Mikä on vihaa ja vainoa? Sekö, että pidämme puoliamme? Ettemme anna pakottaa itseämme hirteen? Että tahdomme elää? Eikö se ole joka ihmisen oikeus? Ja emmekö me ole ihmisiä? Mitä? SILJA. Tottakai. Kukas sen kieltää. Mutta väkivallalla ei mitään voiteta. Joka miekkaan rupee, se miekkaan sortuu. TOPRA-HEIKKI. Kun sortuu, niin sortukoon.
Kädessä isäin tarmo; Ja rinnass' uskallus, Ja, sortuu väkivalta Ja voittaa oikeus. Kultainen kotiliesi, Sinulle laulan ma, Sä isäin mielen, hengen Ja tarmoni vartija! Maan kalleuden kätkö, Sa kehto vapauden, Taivaisen tulen suojus, Pyhäkkö rakkauden! Liitto 1902.
Lausu, myös miks niin hurja riehuu riita siellä?» Hän mulle: »Kauan kestänyt on kauna, pian veri virtaa. 'Metsäpuolueenne' on häpeällä toisen karkoittava. Se sitten sortuu vuorostaan, kun kolme kulunut vuotta on, ja toinen nousee avulla erään, nyt jo vaanivaisen. Se päänsä korkealla kauan kantaa pitäen toista raskaan ikeen alla, se kuinka hävennee ja huoanneekin.