United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
ROINILA. Siunaa ja varjele tuota miestä! OLLI. Ai, aih! voi, voih! Tämän sinulle vielä kostan kerran. Tahdotko tapella? No hyvä. Se minulle mieleen. Tule! Nyt olenkin juuri sillä päällä. Tule pian! Saatpa aika löylytyksen, jahka tästä paranen, sen lupaan ja vannon. MAUNO. Sittenkö vasta! Ei, tule nyt jo, nyt juuri! Tulkaa molemmat. Kirkas tuli ja salaman leimaus!
Ja eräänlaista naurun ja itkun sekaista nyyhkytystä kuului hänen suustansa. Mutta mitä sinä Pekka äsken sanoit? alkoi hän sitten uudestaan. Sanoitko, että naimisiin talonpoikaistytön kanssa? Sittenkö kelpaisi sinulle talonpoikaistyttö, kun olet ensin juonut rahasi ja maineesi? Mutta ei yksikään, sanon minä, ei yksikään talonpoikaistyttö huolisi sinusta. Pekka-rukka. Eikä meistä.
Kaksi miestä seisoo nojautuneena sillan aitaan ja katselivat alas koskeen, ja uskotteko sen, heti paikalla minä osasin päättää, ettei ne oikeita ihmisiä olleet. ROINILA. Entäs sitten? SANNA. Niin sittenkö?
Vaan se ei paljoa maksa; vaikka Caesar olisi heidän äitinsä kuoliaaksi pistänyt, eivät he olisi toisin tehneet. BRUTUS. Ja sittenkö noin synkkänä hän läksi? CASCA. Niin. CASSIUS. Sanoiko Cicero mitään? CASCA. Kyllä; hän puhui kreikankieltä. CASSIUS. Missä tarkoituksessa? CASCA. Niin, jospa minä sen voisin sanoa, niin en enää koskaan kehtaisi silmiisi katsoa.
Mutta urpupuuhun se kuitenkin lintu lentää, sanotaan. Tämä talo on jo tullut niin kuuluksi, että sivu tästä ei mene yksikään. Mistä se rautatie sitten tulee kulkemaan, kun me niin kaikkien urpupuuksi olemme sattuneet? Se tulee menemään tästä teidän kirkkotienne poikki Lepokiven seuduilta, sanoi joukosta eräs Siuruan kylän mies. Ja sittenkö sitä suurta Korentosuota pitkin? Siitä juuri.
Sanoa viimeinen jäähyväinen, nähdä viime katse, tuntea viime suudelma ja yhteisen, ainoan onnen täydellisyys? Ja sittenkö erota, sittenkö hävitä? Eikö olla missään? Eikö enää milloinkaan tavata toisiaan? Maailmatko kulkisivat ratojaan? Ihmisiäkö syntyisi ja kuolisi, eikä koskaan ilmestyisi enää heitä kahta, ei Liisaa eikä Johannesta? Olihan mahdotonta myös niin ajatella.
JOHANNES. Mutta sylissäni olisi vielä parempi. Tulepas koettamaan. ANNA LIISA. Ei, ei. En minä tule. JOHANNES. Et tule? Miksi et tule? ANNA LIISA. En nyt. Sitten toisen kerran. JOHANNES. Sittenkö, kun olen kertonut asiani? Tuletko sitten? ANNA LIISA. No, ehkäpä. JOHANNES. Hyvä on. Minä pidän kiinni sanastasi. ANNA LIISA. Mutta mitä sinulla nyt on sitten mielessäsi?
Sovittiin, ettei oteta tulta, mutta sen sijaan avattiin ikkuna. Martin kertomus oli näissä puuhissa häiriytynyt ja hän jatkoi sitä nyt vain heränneessä mielikuvituksessaan. Mutta Heinonen, joka oli tarkoin kuunnellut, muistutti: Noh, ja entä sitte? Sittenkö? havahti Martti. Ei mitään enää.
Kun ajatellaan tytöille kymmenentuhatta kullekin, niin tähteet jaetaan miehiä myöten. Minä jään äidin kanssa veljeksen osalle, kun tämä talo on paremmassa kunnossa kuin esimerkiksi kumpikaan Leppimäki, sanoi ukko vakavasti. Ja sittenkö teidän kumpaisenkin kuoltua ei enää mitään? Siitä nyt ei puhuta ei halaistua sanaa, sanoi ukko lujasti ja päätäänkin pyöräytti sanojensa painoksi.
»Jos annat edes sata markkaa mulle, sitten kun saat rahat...» Kalenius purskahti kaikuvaan nauruun. »Sittenkö sinun omatuntosi olisi vaiti, kuule, sinun *omatuntosi*, joka sinut ajoi tänne?» Mikon suu vetäysi vaistomaisesti noloon hymyyn ja sitten rupesi hän lähtemään pois sanoen: »No, puhutaan hänestä toiste.» »Ei sanaakaan enää ikänä! Kuulitko?