United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta edili veti esiin oman liinansa, joka ei kyllä ollut yhtä hienoa kangasta, mutta tavallista leveämmät reunat siinä oli, ja kuivasi sillä kätensä elein, joiden piti herättää yleistä huomiota. »Sinullapa on kaunis liina», Klodius sanoi, »sen reunakin on yhtä leveä kuin vyö.» »Pötyä, Klodius, pötyä.
Sinä tulit myrskyistä ja pimeydestä, hän on tuleva viattomana lapsena, joka kiiruhtaa isänsyliin..." "Sinullapa on merkilliset mielipiteet, Ester", virkkoi Bengt nyreänä, "luuletko todella, että hengen korkeista laeista on poikkeuksia? Luuletko, ett'ei Jumala näe vikoja lapsessasi, vaikk'ei heikko, ihaileva äiti niitä näe?"
Sinne tulen minäkin mukaan, sanoi Auno ihastuneesti. Sinullapa on täälläkin onnelassasi ne tavalliset lauantaitehtävät: saunanlämmitys, lehmien hoito ja yhtä ja toista kahmerehtamista. Auno katsahti aurinkoon ja sanoi: Ho-hoi! Nythän on vielä päivää vaikka mitä tehdä!
Saavutti siinä Pekkolaisen joka hitaasti astuskeli myös palopaikkaa kohden. Ei joutanut Liisa mitään puhumaan kun häntä sivuutti. "Sinullapa kiirettä on," virkkoi Pekkolainen hymähtäen ja välinpitämättömästi, kun tunsi Liisan. "Entä jos ... omanne palaisi teidänkin, niin..." Liisa yhä vaan riensi eteenpäin ja piti Pekkolaisen puhetta ankarana ivana.
Vangin hyväntahtoiset, leppeät kasvot menivät yhtäkkiä surullisiksi ja hänen silmäinsä päälle vetäytyi jonkinlainen samea, hieno kalvo. Emme ole kuulleet. Tuskinpa, sanoi hän, ja yhä sama surun kalvo silmissään lisäsi: no, sinullapa nyt on hyvät päivät tässä rouvasväen parissa, ja läksi kiireimmiten. Tietää kaikki, ja vaihto on epäilemättä tapahtunut, sanoi Nabatof. Mitäs te aijotte tehdä?
"Sinullapa on aina monet temput", tuumi Antti. "Parempi on heti laskea koira irti ja ampua jokin metsän otus, sillä kaiketi niitä on täällä kyllin Eerik-herrallekin." "No niin luulen minäkin, mutta tehdään nyt kuitenkin, niinkuin minä sanon." "Tehdään vain, koska sinä aina tahdot pitää omat tuumasi kaikessa", virkkoi Antti nyreän näköisenä.
Peijakas, sanoi Aramis, sinullapa on oivallinen ratsu, Porthos veikkoseni. Onpa kyllä, vastasi Porthos; tämähän minulle alkujansa lähetettiin, vaikka puolison huono pila vaihtoi tämän toiseen; mutta saipa hän siitä rangaistuksen ja minä täyden korvauksen.
Ja pimeä oli ulkona, pilkkopimeä, ja tähdet ne tuikkivat yhtä kirkkaina kuin edellisenäkin yönä; Junun mielestä ne vaan eivät olleet entisillä paikoillaan. Voi kuinka kirkasta ja kaunista on Sinun tykönäsi, hyvä Jumala! virkkoi hän itsekseen; mutta Sinullapa suittaa niin ollakin, sillä kaikki olet Sinä itse tehnyt.