United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinka kovin hämmästyinkään, kun, katsahdettuani häneen, tunsin hänessä Ivan Ivanovitsh Surinin, joka ennen vanhaan oli voittanut minulta sata ruplaa Simbirskin ravintolassa. "Onko mahdollista?" huudahdin. "Ivan Ivanits!! Sinäkö?" "No ihme ja kumma, Pietari Andreitsh! Sepä hauskaa! Mistä matka? Terve, veikkonen! Etkö suvaitsisi pistää korttia sinäkin?" "Ei, kiitoksia!
Isäni, Andrei Petrovitsh Grinev, oli nuoruudessaan palvellut sotaväessä kreivi Minnichin aikana ja otti eron pää-majorina vuonna 17 . Siitä pitäin asui hän kylässään Simbirskin kupernissa, jossa nai erään köyhän aatelisneidon Avdotja Vasiljevna J:n. Meitä oli yhdeksän lasta. Kaikki veljeni ja sisareni kuolivat pieninä.
Pian sen jälkeen Pietari Andrejevitsh nai Maria Ivanovnan. Heidän jälkeisensä elävät onnellisina Simbirskin kuvernementissä. Kolmenkymmenen virstan päästä X:sta on herraskartano, jossa vielä näytetään seinällä lasin alla Katarina II:n omakätistä kirjettä.
Poliisi vangitsi epäluuloa herättävät ylioppilaat ja paljasti salaliiton. Neljän toverinsa kanssa Aleksanteri Uljanov 20 p. toukok. 1887 kuoli hirsipuussa. Hänen veljensä Vladimir, joka silloin oli Simbirskin kymnaasin seitsemännellä luokalla, vannoi kostavansa. Hän on sen tehnyt ja hallitsee nykyään Venäjää Lenin nimisenä.
Rotunsa puolesta kuuluvat Volgan suomalaisiin myöskin Simbirskin, Samaran ja Ufan kuvernementeissa asuvat tshuvassit (? turkkilaista kansaa), jotka kuitenkin kielensä ja uskontonsa puolesta jo ovat tatarilaistuneet. Volgan ja Donin välillä elävät karjaa-hoitavat kalmukit, jotka kielessään ja vielä selvemmin ulkomuodossaan ilmaisevat väärentämättömän mongolisuutensa. He tunnustavat yksinään Europan kansojen joukossa buddhalaisuutta. Länsi-Mongoliasta käsin he 1640 kansainportin kautta olivat taistellen vaeltaneet Europpaan, ja Venäjän hallitus oli ystävällisesti vastaanottanut heidät liittolaisinaan tatareja ja bashkiireja vastaan. Myöhemmin heitä kuitenkin siinä määrin sorrettiin, että he päättivät vaeltaa takaisin Kiinaan. Talvella 1771 he 300,000 hengen suuruisena joukkona karjalaumoineen menivät jäätyneen Volgan yli.
Minun täytyi tunnustaa itselleni käyttäineeni tuhmasti Simbirskin ravintolassa ja tunsin itseni syypääksi Saveljitshin edessä. Kaikki tuo oli niin tuskallista. Ukko istui nureissaan kuskilaudalla, selin minuun; hän ei puhunut sanaakaan, rykäsihän vaan väliin. Minun teki mieleni sopia hänen kanssaan, mutta en tiennyt mistä alkaa.