United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Georg on hänen ohimennessään ottanut molemmin käsin hänen vartalonsa ympäri, ja suutelee Helenan ummistuneita silmäluomia, sitten suuta, joka ei enää mitään sano, vaan antautuen hymyilee. Eikä enää mikään mahti maailmassa voinut estää sen tapahtumasta, mikä tapahtui. Jonkun ajan kuluttua on samassa huoneessa hiljaisuus. Helena istuu yksin ikkunanviereisellä sohvalla.
Hän, joka kyllin tunsi näiden silmien eloisan suuruuden ja loistavan tulen niiden avoimina ollessa, kirosi noita laskeutuneita silmäluomia; hän tiesi nyt, mitä ne merkitsivät. "Avaa silmäs!" jupisi hän hammasta purren. "Mitä haluttaa!" kysäsi lähellä seisova kavaljieri. "Minä otaksuin Teidän jotakin sanoneen." "En mitään", vastas André, vetäen hansikkaan käteensä.
Hän sulki silmänsä väsyneenä; hän ei nukkunut eikä ollut oikein hereillään: niinkuin me väliin selkeinä kesäpäivinä, kun panemme pitkäksemme nurmikolle, suljemme silmämme ja kuitenkin epäselvästi näemme kultaista hohdetta, joka unisia silmäluomia kostuttaa; ja tämän valon läpi tulee ja menee unen kaltaisia kuvia, vaikka tiedämme ettemme unta näe.
Nämä ikävälle suunnalle joutuneet ajatukset, äskeinen suuri mielenjännitys, appelsiinien syöminen, viinin maisteleminen, illan hämäryys ja kauan kestänyt soitanto vaikuttivat kaikki yhteisesti, että kapteenia rupesi sanomattomasti nukuttamaan, niin että hänen täytyi tehdä hirmuisia ponnistuksia pitääkseen silmäluomia edes raoilleen avoinna.
Mikään myrsky ei ole vielä tuota sydäntä myllertänyt. Ei edes lemmen ensimmäinen auringonsäde ole vielä noita henkisiä silmäluomia raottanut. Hän ei ajattele mitään. Hän ei tunne mitään. Hän tuoksuu vain kuin kukka kauneuttaan. Ainoat, mitkä kulkevat hänen aivoissaan, ovat mielikuvat. Kulkevat kuin keveät, kesä-öiset pilvet aallottoman lammenpinnan yli. Nukkuva kuninkaantytär, ajatteli Johannes.
Gabriel otti suuren nokisen kopan niskaansa ja meni pihalle kivihiiliä hakemaan. Siellä hän pyhki likasella hihalla hikeä otsastaan. Mutta sydämmessään hän iloitsi suuresti, sillä kaikki oli taas entisellään ja Ingridin omistaminen tuntui varmemmalta kuin jos kultainen rinki olisi hänen sormessaan kiiltänyt. Hän olisi laulanut, jos olisi ilennyt, ja silmäluomia kutkutti niinkuin itkettäissä.
»Kyllä kai se porsas rupeaa painostamaan, koskapa se minultakin jo alkaa silmäluomia alaspäin nyhtää», vakuutti Jussi. Kaisa oli tuntenut samaa. Hänkin ilmotti: »Ka haukotuttaapa tuo minuakin. Rupeaisitte tuohon sänkyyn pitkäksenne, niin minä kyykähdän tuohon lattialle!»