United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Paimenet, jotka kulkivat tien vieressä, soittivat torviansa, ja Junno tahtoi heitä kuunnella; hänen mieleensä muistuivat muinaiset ajat, lapsuuden suruttomat päivät. Hän kuuli myös metsän humun, kirkkaat kyyneleet virtailivat hänen silmistänsä, ja hän huudahti: »Oi suloinen Suomi, mun syntymämaani!
«Minä luulin niin«, vastasi kapteini hiljaa. «Minä luulin saattavani lukea sen hänen silmistänsä, samalla kuin hänen kätensä tanssissa vapisi minun kädessäni... Minä uskoin, mitä minä toivoin. Minä uskoin, että hän minua rakasti«. «Sinä uskoit!« «Minä uskoin sitä. Hullu olin minä; hullu, mieletön, samaten kuin sinä nyt.
Hän on nyt vanha; hänen hivuksensa ovat lumivalkeat, mutta hänen silmistänsä loistaa onnellisuus. «Niin, oppiakseni sitä«, vastasi Sakari. «Vaikka melkein tahtoisin sanoa, etten siihen opetusta tarvitse«. Ja Sakari katseli lempein silmin puolisotaan, nuorempaa Mariaa. «Sakari!« sanoi Johannes ja viittasi nuhtelevaisesti sormillaan. «Muista, miten minun on käynyt; pidä totena minun havaintojani!
Hän katsoi sitä kauvan, Vuodatti kyyneleen. Ja pöyhkeäkin rouva nyt siihen saapuvi, Hän kauvan katsoi tyttöön, kauvan ja tarkasti. En tiedä, syömessänsä Mi tunne liikkuvi. Vaan hiljaa silmistänsä Yks' kyynel vierevi. Hän muisti eilis illan ja tytön murheisen, Kuin tyttö lähteissänsä loi häneen katsehen. Jäljestä monen vuoden Tuo rouva ylhäinen Viel' muisti tytön katseen Ja muodon murheisen.
"Hänhän se on, joka suuresta armosta meille anteeksi antaa kaikki synnit ja rikokset", koki Helmi sanoa. "Sinä ohjasit minut elämän tielle", sanoi kapteeni. "Jumala sen teki. Mitäs minä heikko lapsi olisin voinut ilman hänettä", sanoi Helmi ja kyynelet juoksivat hänen kirkkaista silmistänsä. "Niin, vain sinä olit Jumalan sormi; Hän sinut lähetti luokseni", väitti sairas luottavasti.
Mutta hyvä, vanha herrani," jatkoi hän lääkärille, "menkää ja sitokaa häntä, sillä hänestä juoksee varmaan verta." "Hän ei tarvitse nyt minun apuani," sanoi lääkäri painavasti ja meni tiehensä. "Sinä saat varmaan hänen nähdä," sanoi rouvas-ihminen ja kyyneleet juoksivat hänen kauniista silmistänsä. Musta mies tuli nyt, kantaen virvoituksia hopealautasella.
Eipä haljennutkaan, vaan tuli pian taas terveeksi, kun silloin vasta sain aika tavalla ruveta työn-tekoon. Työ, sehän se on kaikkein paras rohto, sitä kaikki sekä sydämen että sielun taudit nöyrästi tottelevat. No, ethän sinä nyt enää tainnut eroittaa mitään?" kysyi hän viimeiseltään, kääntyen Leon puoleen, joka nyt laski tähystimän silmistänsä, ja lähestyi häntä.
Hän punastui nähtyänsä Toivosen, naurahteli hänelle leppiästi, mutta vapisi häntä kättäissänsä ja kyyneleet loistivat hänen silmistänsä. »Mitäs itket, Elsa?» kysyi Toivonen peljästynynnä.
Niistähän aina ennen muinoin minulle saarnoja pidit. Oletko sinä... Mutta hiis! Unohdanpa sanoa sinulle hyvää huomenta." Ja ennenkuin Niilo herra oli ennättänyt oikein saada untakaan karkoitetuksi silmistänsä, oli vieras rientänyt hänen luokseen, tarttunut hänen käteensä, puristanut sitä ja sitten istahtanut vuoteen laidalle.
He olivat joutuneet ilkeän kostonpyytäjän uhriksi, ja tuo kostonpyytäjä koetti kostonpyyntöään ajaa perille kavaluudella ja viekkaudella. Nuo hänen vehkeensä olivat siihen määrään onnistuneet, että heidän kunniansa oli vaarassa, ja se puristi monta kyyneltä heidän silmistänsä ja tuotti monta murhetta heidän sydämiinsä.