United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Oo vait, veikkonen! Minä vaan sitä, että laita sinä, puh! vesiketju tuonne alas rantaan. Eihän ne pöllöt tuolla, puh, saa tippaakaan vettä ylös. Sinä ymmärrät ja osaat. Laitapas joutuun. Puh!" "Jaa, juu ... niin ... no, no!" Ja Sillfors riensi poikki kadun mäelle, josta jyrkkä äyräs alkoi. "Vesiketjuun joka mies!" huusi hän, ja kuuluikin se huuto hamaan rantaan asti kesken kaikkea melua.
Ja yhä tiheämmin kajahtelivat eläköön huudot ja yhä iloisemmaksi kävi Sillfors. Mutta pormestarin ruokasalissa oli hommaa ja hoppua. Gustava ja mamseli Nikander väittelivät keskenään. "Sinä et saa puuhata; hyvä ihminen, sinä et saa puuhata", puheli mamseli Nikander. "Vähänkös sinulla on ollut huolta, lapsi parka? Voi sentään!" "Niin, mutta pitäähän minun saada jotakin August paralle illalliseksi.
Vedenkantajat pysähtyivät. Harvat oikein ymmärsivät vesiketjun tarkoitusta. "Vesiketjuun, kuulittenkos!" pauhasi Sillfors, mies suuri ja armottoman väkevä. "Taikka minä teille näytän Ilomantsin leimaukset!" Veden kantajat luulivat tuon äkäisen miehen vaativan heitä entistä kiiruummin saamaan vettä ylös, ja paikalla alkoi entinen sekava mylläkkä, kahta kauheampana vaan.
Ulos linjasta, ulos linjasta tämmöinen turkin trumpu!" Voipiko nyt löytää sen typerämpää vertausta? Mutta ihmiset olivat niin sanomattoman hilpeällä tuulella, että nauru rähähti pitkin koko linjaa. Ja vaikka Sillfors olisi sanonut viilipyttyä pukinsarveksi, niin olisi se herättänyt naurua sittenkin. "Ulos tämmöinen trumpu!" toisti Sillfors ja mäiskäsi pytyn menemään alas mäkeä.
Ja jo aikaa sitten oli pormestarin tavarat kannettu sisään, mutta Sillfors yhä työskenteli palavilla raunioilla. Pormestarin tavarat kannettiin, niinkuin sanottiin, vihdoin takaisin sisään. Ulos pienelle torille ei jäänyt muuta kuin vanhoja, puoleksi särkyneitä kappaleita, jalattomia pöytiä ja seljättömiä tuoleja.
Syntyi hetkiseksi aselepo, jolloin väsyneet miehet virkistivät voimiansa. Pranmestari kutsuttiin joukkoon. Hän tarvitsi virvoitusta hänkin, ja kiitollinen hän olikin siitä, nokinen ja läpimärkä mies, mutta aina kuin eläköön huudot tulivat liian koviksi, varoitteli hän: "Hiljempää, hiljempaa! Herra pormestari kenties ovat jo levolla". "No työhön taas pojat!" komensi Sillfors.
Sillfors on tavattoman sukkela. Jos sattuu kulkemaan linjassa astia, joka ei ole aivan säännöllinen sanko, niin on hänellä joka kerta joku liikanimi sille. Mutta sattuu vihdoin tulemaan ylös linjaa viilipyttykin. Silloin suuttuu Sillfors jälleen. Hän keskeyttää työn koko linjalla ja ärjäisee: "Kuka se on ollut niin sakrrramenskatun tuhma, että on tuonut viilipytyn tulipaloon? Häh?
"Eläköön Sillfors!" se kaikui hänen korvissaan niin suloiselta. Aptekarin oluet olivat tehneet hänen mielensä hyvin iloiseksi. "Ei mutta nyt, pojat, atjöö", sanoi hän. "Nyt ei ole enää mitään vaaraa. Me olemme tehneet mitä olemme voineet. Ja ei muuta kuin tattis vaan aptekari Nordmanille!" "Eläköön!" "Eläköön!" "Eläköön Sillfors!" "Hiljaa, hiljaa!" varoitteli palomestari.
Hän meni uunin luokse, nousi tuolille, teki pellinnyöristä siansilmukan ja ripusti Sitnikow'in paperit siihen. "Tuohon ei ylety kukaan, ei Gustava pölyrievullaankaan", virkkoi hän itsekseen. Rauha palasi jälleen kaupunkiin. Palopaikalla oli vaan Sillfors uskollisten seuraajainsa kanssa sekä palomestari vartijoineen.
"Eläköön!" huusi räätäli Lintunen. "Eläköön!" "Eläköön!" "Eläköön Sillfors!" huusi Simpura, joka oli tottunut kunnioittamaan suuria miehiä. "Eläköön!" huusi koko vesiketju ylhäältä hamaan alas asti. Sillfors kasvoi päätänsä pitemmäksi. Hän oli päivän sankari. Skobelew mitä oli sinun maineesi Sillfors'in maineen rinnalla!