United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän laulaa loihtua lemmen sen, joka polttaa, polkee ja tallaa, kodit korkeat jättäen kylmillen, mökin liedelle kylväen hallaa, kun ihmistä kaks käy vierahaks, niin kauniisti kajavat veen yli itkee. Ja siks moni poski kelmenee, moni kauhistuu uros aimo, kun huolensa ilmi huokaisee Naissaaren valkea vaimo, surut sun ja mun, kesä-illoin kun niin kauniisti' kajavat veen yli itkee. Hämäläinen idylli.
Nyt yksin lähdin, Juur' heräämisen määrä-tunnill' ihan; Hänt' isäin hautaholvist' ottamaan Ja salaa mökkihini kätkemään, Siks kunnes Romeolle sanan saisin. Vaan kun ma saavuin, jonkun hetken ennen Kuin heräs hän; niin uskollinen Romeo Ja jalo Paris kuolleina on tässä.
Se tee mun tähteni, ja hänkin samoin, Jos isänsä on henki hälle rakas. MARCUS. Sen kyllä teen, ja heti palajan. TAMORA. Nyt menen toimittamaan asiasi Ja käskylääni otan mukaani. TITUS. Ei, Valtaus ja Murha jätä tänne, Takaisin muuten kutsun veljeni, Ja Lucius saa yksin koston täyttää. Mit' arvelette? Tänne jäättekö, Siks kuin käyn keisarille kertomaan, Kuink' aikomamme juonen suoritin?
"Me vapaiks lemmestä jäimme, Min ihmisraukoille tuolla Niin turmiolliseks näimme; Siks emme voikaan kuolla." Taas kukkii mailla ja teillä, On leivonen ilmoillaan, On jälleen kevät meillä Väriloistossa, tuoksussaan. Jo leivojen lauluun viihtyy Vilu talvisten tunnelmain, Taas rinnan kaiho kiihtyy, Ja laulelen murheissain. Soi leivon sirkutus hieno: "Miks niin olet alla päin?"
Olennot nuo, jotk' oli onnen saaneet Jumalan kasvot nähdä, kääntänehet ei silmää hänestä, mi kaikki näkee. Siks katkaise ei heidän katsettansa esine uusi eikä tarvis heidän muistella aatoksia särkyneitä. Näin valveill' uneksitaan, uskotahan maan päällä, tai ei uskota, mut rikos ja herja suurempi on jälkimmäisten.
Siks sua, äiti, ma neuvon, vaikk' olet mielevä itse: mielt' isän armaan, Zeun, hyvitellös, jott' ylitaatto ei toru taas, meilt' ei riko atriariemua tyyten. Vaikk' alas iskeä jos salamoitsija mielisi meidät istuimilta Olympon on mahtaja hän moniverta. Vaan koe häntä sa lauhduttaa, sana lempeä lausu, kohtapa meille jo suopea taas on taatto Olympon."
Siks suuruutta jos lempii ken, hän kohta oma onpi sen, on mahti maitten, kansojen, ei jouda mullan alle: vaikk' urhon kattaa kummun yö, on kansain suuri rauhantyö se liitto, jossa Suomi lyö nyt kättä Europalle.
Beatrice ylös katsoi, häneen minä; ja tuokiossa, jossa tuskin nuoli levähtää, lentää, jättää liipasimen, jo siellä olin, missä seikat kummat kiinnitti katseeni; ja siks hän, jolle mun huoleni ei outo olla voinut, kauniina, lempeänä kääntyi minuun: »Luo Luojan nosta mielen kiitos», lausui, »hän ensi tähteen saattanut on meidät.»
Taas on sama tuntu mulla: kadotin nyt kallihin uskon kansaan, isänmaahan, jota raukka rakastin. Tulee kesä, tulee talvi, eipä enää milloinkaan mieleheni haave heljä hengen, laulun kotimaan. Siks ei elon juhlat mulla, vaikka juhlii juhannus, syän ei syttä valkeampi. Mistä silloin pelastus? Taas kuin ennen tuosta yksin: täytyy kestää yksinään, yksin nousta Suomen suosta korkealle kärsimään.
Ehkä hän jää nyt siks, mikä on, kun» Ystävä naurain keskeyttää hänet: »Tulkaa», lausuvi, »lähtehen tahdon rannalla nähdä ja juoda taas, kuten ennenki, siitä.» Lausuu näin, alas kummulta käy sekä näyttävi tietä. Lähteellen pian saavutahan.