United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
KILPI. Laps, hän se ompi, joka Juuttahalla... AINA. ... pelasti henkes. Uljas mies on hän! Halulla häntä minä hartaimmalla Tahtoisin nähdä! KILPI. Saat, saat! Varro vaan! Siks' ajaks, Aina, mene sisähän, Kun vastaan otan vanhan ystäväin, Mä sitä tahdon tehdä yksinäin. AINA. Mä lähden ehdoll', että minä saan Pelastajaasi kiittää kumminkin, Kosk' omallein sen tehdä unhotin. Kahdeksas kohtaus.
Leveät siivet, laajat sulkavatsat, varpaissa kynnet, pää ja kaula naisen, näin puissa oudoissa ne istuu, parkuu. Oppaani lausui: »Ennen kuin käyt eespäin, sa tiedä, että piirin seitsemännen pyörässä toisess' olet, siinä pysyt, hirmuisen kunnes hiekka-aavan huomaat. Siks katso tarkkaan! Asioita olet näkevä, joit' et uskois, jos ma kerron.»
Ennen surmaan jospa jo suostuin, kuin tulin tänne, poikaas seuraten vain, hääkammion, heimoni heittäin, heittäen hennon tyttären, kaikk' ikäsiskoni armaat! Vaan ei käynyt niin, siks itkuun nyt minä riudun.
Varull' ole vasta: Min' en lyö tuohon, tuohon, enkä tuohon; Kautt' alasimen, jolla taottu On Marsin kypärä, sua joka paikkaan, Ylt' yli isken! Kreikan älymiehet, Kehuni anteeks suokaa; vaan tuon korska Houkutti huuliltani tyhmyyden. Mut teko vastaava on sanojani, Niin totta kuin AJAX. Oi, älä kiihdy, lanko. Achilles, sinä, jätä uhkaukset, Siks kunnes tilaisuus tai aihe vaatii.
Haluni usein oisi hävittää maan tasalle nää templit, linnat, pylväät, vain siks ett' uudestaan ne luoda voisin. Jo tuohon miettinyt oon keinonkin. Kaks kansaa täällä kiistää valtikasta, Ateena yks ja toinen Sparta, kumpi lopuksi voittaa, viel' ei tiedä kukaan.
SALADIN. Siis viekää loput sisarelleni! Vaan miss' Al-Hafi viipyy? Tämän saa hän haltuuns' oitis ottaa. Tai sen ehkä isälle ennemminkin lähetän? Se läpi sormeinihan soluis täällä. Lopulta tosin kyllä paatuukin, ja juonta nyt on tarvis, ennenkuin minulta liikaa liukee. Ainakin saa köyhät tulla toimeen omillaan, siks kunnes Egyptistä rahat ehtii. Vain hauta-almut kunhan jatkuvat!
AL-HAFI. Pitäiskö näkemään mun jäädä, kuinka hän teitä täällä päivä päivältä vain nylkee kantapäitä myöten? Kuinka saa viisas anteliaisuus aittojaan avata tuhlaajalle, avata ja jälleen avata, siks kunnes niissä, niin täysiss' ennen, kotihiiri jo saa nälkään kuolla? Taikka hurskas toive teill' onko: rahaanne ken tarvitsee, hän sentään noudattaa myös neuvoanne? Saladin noudattamaan neuvontaa!
"Tän lausun siks, ett' ylellisyys siellä Ol' linnassa, min jätimme jo noin, Ja sentään kesken hekkumaakin vielä, Kun kemuiss' söin ja parhaat viinit join, Ma tunsin nälän tuskaa mieron tiellä Ja karvaampaa kuin kerjuri ma koin: Näet vieraan anti puutteeks mulle muuttui, Ja puutuin kaikkea, kun vapaus puuttui.
Vaelsi impi hurja tuosta, näki suon keskellä hän kaistan maata kovaa, asumatonta, auran käymätöntä. Jäi sinne, välttääksensä ihmisseuraa, hän orjineen ja taikatemppuinensa ja eli siellä, siks kuin kuolo saapui. Inehmot, jotka ympärillä hajan asuivat, kokoutuivat paikkaan, minkä suomuuri turvas joka suunnan saartain.
Ystäväiset, Hän surman saakoon uljaan, vaan ei häijyn; Jumalten uhriks hänet leikelkäämme, Ei silpoen kuin koiran eteen haaskaa. Sydämemme kuin viekkaat herrat olkoot, Jotk' orjans' yllyttävät julmaan tekoon Ja näöks sitten soimaavat; näin työmme Saa pakon muodon eikä ilkeyden. Ja kansa kun sen katsoo siks, ei meitä Sanota murhaajiks, vaan perkaajiksi.