United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Unessa näin ma naisen nuoren, kauniin, mi kulki nurmikolla kasteisella ja poimi kukkia ja laulun lauloi: »Jokainen tietäköön, ken tietää tahtoo, ett' olen Lea ja nää sormet sorjat vain liikkuu seppeltäni solmiaksein. Kuvastimessa kaunis olla tahdon, siks kaunistaun, ja Rakel-sisko jätä ei koskaan peiliään, vaan päivät istuu.
Vieläkö viet mihin kauemmas minut, kansavat kuss' on kaupungit Frygian tai Maionian ani-armaan, sielläkin jos kenties ketä kuolollista sa hellit? Vieläpä kai, kosk' aimon Aleksandron Menelaos voitti ja varmaan vie minut, inhan, taas kotihinsa; siks sinä, viekasmieli, nyt ilmenit.
Kun hänet raudoist' irroitimme, syöksi Hän heti holvista, ja tuskin kuullen Mun sanojani, joilla rauhoittaa Hänt' yritin ma, paeta vaan tahtoi Pois linnasta, siks kunnes vihdoin tänne Hän suostui vetäymään hiljaisuuteen. Valoisimmassa huoneessa hän täällä Nyt Teidän Armoanne odottaa. Sä kummaa kerroit hänestä ja sentään Niin todenlaista.
Siks riemuitkaat mun kanssani maailman kansat ja maat!» Hän rientää, hän kiitää, hänt' enää ei näy. Mut kansassa synkeä kertomus käy, hän määräänsä pääsi, hän paikkansa löys, ja palkkansa hänen oli pyövelin köys! Mut hetkellä, jolloin hän hirtettiin, jo vapauden virsiä veisattiin. Kuka oli hän? Haihtuja helmahan yön! Hän vain oli ajatus alkavan työn. Mitä miehestä muuta ois virkkaminen?
Taholta kummaltai nyt kiinni olen: mua toinen vaientaa ja toinen vaatii mua puhumaan; siks huokaan. Mestarini tuon tajuu, virkkaa: »Puhu, ällös pelkää, puhuhan toki ynnä kerro hälle, mit' innokkaasti niin hän tiedustavi!» Ma siis: »Ehk' ihmettelet, muinaishenki, mun nauruani, jonka äsken nauroin; mut kohta suuremman saat kummastuksen.
Siks ihminen ei tunne, mistä tullut on häneen tieto ensi selviöiden ja ensi pyytehien vaistovalta, mi teiss' on, niinkuin mehiläisess' into on mettä tehdä; ja tuo ensi tahto siis ulkopuoli' on kiitoksen ja moitteen. Mut että tuohon kaikki muukin yhtyis, on teille synnynnäistä määräyskyky, min tulee kynnys hyväksynnän olla.
Siks heti kuin ma heidät nähnyt olin, vain valhekuviks heitä luullen, käännyin ma katsomaan, ken moiset heijastutti. En mitään nähnyt; suuntasin nyt katseen valohon armaan saattajattareni, mi hymyellen pyhin silmin loisti. »
PORVARI. Kuninkaan kuolemako yhä totta? PORVARI. On, liian totta; Herra auta meitä! PORVARI. Siis myrsky tulossa? PORVARI. Ei, poika meitä Jumalan armosta on hallitseva. PORVARI. Voi maata, jonka valtias on lapsi! PORVARI. On silloin toki toivo hallinnosta, Kun holho-ajan ensin neuvoskunta, Ja, täyteen ikään tulleena, hän itse Siks on ja silloin hallitseva hyvin.
Ja niinkuin rannan paljastaa tai peittää kuun-taivaan kierto lakkaamatta, samoin on kohtalo Firenzen kaupunginkin. Siks ällös ihmettele, jos ma kerron sinulle suurista Firenzen, joiden jo maine kätkeynyt on ajan kera. Oon nähnyt Ughit, Alberichit, Grecit, Filippit, Catellinit ja Ormannit, nuo vaipuissaankin kuulut kansalaiset.
Ma hälle: »Tule itsestäin en tänne, hän saattajani on, mi tuolla vartoo, lie Guidos hänt' ei kyllin arvostanut.» Nimensä arvannut jo sanoistansa ja tuskiensa laadusta ma olin, siks täyden niin voin vastauksen antaa.