United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo kumma Jago sadasti mua käski Varastamaan sen; rouva siitä pitää Mies vaatii, että hän sit' aina varois Ja hän sit' yhä varjelee kuin silmää, Puhuttelee ja muiskaa sitä. Mallin Siit' otan ja sen Jagolle ma annan. Ties taivas, mitä sillä aikoo hän; Ma noudatan vaan hänen mieltähän. JAGO. Mit' yksin teet sa täällä? EMILIA.
Teukros taas, kun Hippolokhon vesa, valtava Glaukos, karkasi muuria päin, käsivartta jo varjehetonta vammasi nuolellaan, hält' ottaen taisteloinnon. Varkain hyppäsi pois uros muurilt', että akhaijit haavaa ei näkis, ei sais ilkkua siit' ilosuulla.
Jo eikö koita päivä, katvehesta kun lauluni saa poveen synnyinmaan, kun tuntehesi tulkituksi näät sä, mun oma kansani, sa kallehin? Vai viimeisnäkö tiedottomaks jäät sä, siit' että itseäs ma tulkitsin? Se hetki vihdoin koittava on milloin, kun, lauluni, sa yöstä ylenet?
Ja, totta vie, jos teist' ei seuraa oisi, Minäkin makuull' oisin aikaa ollut. PARIS. Ei aika huolla, kun on huolten aika. Hyv' yötä, rouva; tervehtikää neittä. KREIVINNA CAPULET. Aamulla varhain tutkin tytön mielen; Nyt häkkiins' sulkeutuu hän huolineen. CAPULET. Julian rakkauden, kreivi Paris, Ma taata rohkenen; hän kaikess', arvaan, Mua tottelee; niin, siit' ei epäilystä.
Mut syntihin kun langettiin, Niin vasemmalle kaaduttiin, Myös sinne sortui sydänpalli Siit' asti kaikk' on mullin mallin. Jaloa on sukua Sander'; ei siis lukua, Vaikka juo ja huilaa suotta: Esi-isäin töihin luottaa. Ma noitur' olla tahdon nyt, Lumooja, velho verraton Ma riidan irvihampahan Pois manaan tieltä maailman Luon rauhan sulo-sovinnon.
Ja on kuin ilma lämmin taas hengähtäis yli maan: Runoruhtinaskin ihastuin nyt taas koskevi kanneltaan, Ja soitto, ei ennen kuultu, sen kielistä nyt salamoi: Siin' urhous, maine, lempi, pyhimmät elon tunteet soi. Ken siit' ei hurmautuisi? ken enää kylmäks jäis? Ken miekkaa nyt ei tahkois, ken keihäst' ei terästäis?
Siks oli taistoa katselemaan he nyt kolmisin käyneet varret keihäitten varanansa, ja murtava murhe heill' oli rinnassaan; tuli silloin vastahan vanhus Nestor; siit' yhä lannistui sydän valtiahitten. Näin puhutellen hänt' Agamemnon valtias virkkoi: "Nestor, Neleun poika, sa kunnia kuulu akhaijein! Miks olet tullut tänne ja jättänyt tappavan taiston?
On haasti mulla raaka, Ja rauhan hempukieltä tuskin tunnen; Siit' alkain, seitsemän kun vuoden voima Mull' oli käsivarressani tuossa, Yheksää kuuta vailla, tähän päivään Päätoimi sen on telttakentäll' ollut. En suurta mailmata paljon tunne, Pait mikä sotaa, tappelua koskee; Senvuoks en puoltopuheill' asiaani Juur' kaunistele.
»Vuotas vähä Saska», sano patruuna ja män hattu kääss ryökkinöi luo ja pyys höijjä kokkoomaa lahja Saskalle. Hyö ottiit ja antoit jokkaine kymmene pynnii ja siit pist patruuna kymmene niinikkää ja ojens hatu Saskalle. Mutt hää vaa käänäi
Yhen tuiskasit tulehen, Toisen vetkasit vetehen, Kolmannen kaivoit karkeeseen. Sen kun tuiskasit tulehen, Siit' olis Ruotsissa ritari; Sen kun vetkasit vetehen, Siit' olis herra täällä maalla; Sen kun kaivoit karkeesehen, Siit' olis pappi paras tullut."