United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuret niitä kuuluttavat, Siit' on viiassa vihitty, Vaipan alla vahvistettu, Yksi ensin, toinen sitte, Mitä milloin, kuka kulloin Vaihtokaupoissa valittu.
Suru ei auta, työtä tee, Siit' apu lähtee vaan. Työtä tee tyytyen, Onni käy onkehen. Moni mies voihkaa, oihkailee Murheen-tuskissaan. Kalamies hän on uskonmies, Kalamies kunnokas. Omat hän neuvot turhaks ties, Herra on laupias. Hänen vaan neuvollaan Saalihit nostetaan. Kalamies hän on uskonmies, Kalamies kunnokas. Olet maamme, armahin Suomenmaa, Ihanuuksien ihmemaa!
Heti miekka kädessä hän riensi kasakoita päin, katsonut ei ystävähän, lausuttuaan näin. Ett' on toinen kiukuissansa, siit' on huoleton; jäikö tuo vai tuli kanssa, hälle yhtä on. Seisahtua hän ei aio, eteenpäin on matka vaan; maistaa hänen miekkaans' sai jo poika aromaan. Parku, pauke kuuluu siellä, kostoon rynnistää Ryssät nuo; mut Stoolin vielä pystyssä on pää.
Illan kiiltomatosesta, Jok' ei valoaan Peitä, pienoistaan, Asunnosta loistaa alhaisesta: Yhdessä te, pikku tuikkehet, Välkytte kuin kaukotähtyet, Monivärisemmin vaan. Teplitz 15/8 "Mulla on pieni salaisuus. Asia on vielä aivan uus. Siskoni! äsken kirjeen sain, Siit' elä hiisku muille vain! Täällä voin metsässä kuiskata: Kuulehan! olen kihloissa!"
Vaan vilja väärin käytetään, Siit' tehdään kansan hauta: Kun viinaksi se keitetään, Niin ei se ketään auta. Kun nälkä näppii, lainaamaan Vain mennään laina-aittaan, Köyhäinkin osa raastetaan Taas viikko elää taitaan; Sen selvät suureks ihmeeksi Niin monta kertaa näki, Ett' itsensä myy orjaksi Ehdollaan juoppoväki.
Sä etsit, löysit, solmesitpa liiton, Sait toisen puolen omaa itseäs, Ja töihin, toimiin innostusta siit' on, Kun vastaan tuikkaa silmä lemmekäs. Ja lepo, rauha, joka tähän asti Juur harvoin löysi tietä ovelles, Nyt sydämessäs asuu vakavasti, Ja huvimajan laatii povelles. Ain' elon kenttä sullen vihannoikoon, Ja hedelmiä kantakohon myös! Ja iltakello suloisesti soikoon.
Sen sydämellisemmin teen nyt sulle Sä silloin oikein hyvä olit mulle! Käteni tuossa on. LAURI. Siit' ei sanaakaan. Minähän teidät peljästytin kuin Onnettomuus ol' joutumaisillaan; Velvollisuus mun siis ol' auttamaan. Ei syvä ollut ja mä hyvin uin. Niin oli niinkuin oisin' tanssihin Mä mennyt. Hän on impi ihanin!
Yleistä tuskaako vai yksityistä Ja yhden omaa? ROSSE. Joka kunnon sielu Siit' ottaa osansa, mut suurin osa Sun yksinomaas on. MACDUFF. Jos mun se on, Sit' älä peitä; tuo se heti tänne. ROSSE.
Sven Duuvan isä kersantt' olj ja virkaheittona, Olj sodass' ennen viimeistä, jo silloin vanhana; Maatilkullansa eli nyt, sai siitä leipäsen, Häll' yhdeksän olj lapsia, ja nuorin heistä Sven. Jaella liekö järkeä ukolla ollunna Tarpeeksi tälle joukolle, ei siit' oo tietoa; Hän vanhemmille varmaanki olj liiaks antanut, Kun viimesyntyneelle häll' ei antaa piisannut.
Puheensa päätti rosvo, nosti kädet molemmat, näyttäin kahta viikunata, ja huus: »Ne sulle, Taivas, tarjoon, ota!» Siit' asti käärmeitä ma suosin, niistä näät yksi kaulan häitä kiersi, niinkuin sanoa oisi tahtonut: Jo riittää! Ja toinen käsivarret väänsi hältä niin eespäin koukistuen vangiksensa, hän että liikuttaa ei niitä voinut. Pistoia, voi Pistoia!