United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräässä salaisessa pykälässä Venäjä sitoutui supistamaan Vladivostokissa olevan laivastonsa muutamiin keveihin risteilijöihin ja torpedoveneisiin. Siihen päättyi tämä Venäjältä niin onnettomasti käynyt siirtomaasota, joka paitsi siihenastisen Itä-Aasian päävallanaseman menettämistä maksoi valtakunnalle virallisten tietojen mukaan 2 1/2 miljaardia ruplaa ja kolmattasataa tuhatta ihmishenkeä.
Vuohet lammasten joukossa, jotka olivat asiansa liian huonosti tai liian avoimesti hoitaneet, joko siirrettiin "palveluksen etujen" tähden kauas pois heidän siihenastisen rikoksellisen toimintansa näyttämöltä tai asetettiin "sairauden tähden" ennen aikojaan eläkkeelle ja oikeutettiin samalla käyttämään virkapukua, jonka he olivat epärehellisyydellään tahrineet.
Huhtikuun 17 p. 1895 voitettu Kiina Simonosekin rauhassa Japanille luovutti Formosan saaren, Liautungin niemimaan ynnä Port Arthurin merilinnoituksen sekä Niutshvangin sataman Etelä-Mandshuriassa ja tunnusti siihenastisen suojelusvaltionsa Korean riippumattomuuden. Kuutta päivää myöhemmin Venäjä, Saksa ja Ranska panivat sitä vastaan vastalauseensa.
Venäläisten esikuntaupseerien mielestä Venäjän armeija uudistuksen johdosta oli tullut melkein saksalaisen veroiseksi, mutta oli itävaltalaista paljoa etevämpi. Sotalaivastoa niinikään uudistettiin ja lisättiin, sittenkuin Gutshkovin oli onnistunut saada aikaan laivastolaitoksen siihenastisen johtajan, suuriruhtinas Aleksei Aleksandrovitshin virkaero.
Pähkinälinnaa hallitsi 840 kuritushuonevankia, harjoittaen siinä sivussa entistä ammattiansa. Siihenastisen vankilan he koroittivat hallituspalatsiksi ja panivat sieltä käsin palkattuna ja univormuun puettuna kansanmiliisinä sotilasautomobiileissa toimeen menestyksellisiä ryöstöretkiä ympäristöön ja öisin aina Pietariin asti.
Venäläis-englantilainen sopimus 31 p:ltä elok. 1907 palautti Venäjän menetetyn vaikutusvallan Pohjois-Persiassa entiselleen ja riisti kansalliselta uudistuspuolueelta brittiläisen hallituksen siihenastisen kannatuksen. Uusi shahi Muhamed Ali oli itsevaltainen ja venäläismielinen.
Heidän johtajistaan oli maaliskuussa hallitusmiesten joukossa ainoastaan Nahamkes, joka sanoi itseänsä Stekloviksi, jottei epävenäläisellä nimellään herättäisi venäläisissä pahennusta. Maaliskuun 22 p. hän perusti sanomalehden Pravda, joka siihenastisen salapoliisin Tshernomasovin johdossa hyvällä menestyksellä levitti bolshevismia Pietarin työväestöön.
Kaiken varalta hovin suosikkijoukko hänen taantumukselliseksi vastapainokseen nimitytti uudeksi sisäministeriksi Stolypinin siihenastisen apulaisen, I. Makarovin, jonka taantumukselliset ja slavofiiliset mielipiteet olivat yläpuolella kaiken epäilyksen. Hyvän ja oikeamielisen hallinnon luominen oli ollut Stolypininkin kiihkeänä pyrintönä.
Melkein joka sanomalehdessä oli kesällä 1917 paljastuksia noiden lukemattomien neuvostojen toimeenpanevien komiteain sen tai tämän jäsenen hämärästä entisyydestä. Mitä se auttoi, että heidän nimeensä julkisesti lyötiin poltinmerkki? He poistuivat siihenastisen hallitustoimintansa näyttämöltä, aloittaakseen sen uudestaan jossakin toisessa kaupungissa toisella nimellä ja väärällä passilla.
Kadettipuolue totesi lokakuun alussa Helsingissä pitämässään kongressissa siihenastisen toimintansa tulokset. Mieliala oli kovin masentunut. Miljukov pysyi kaikista moitteista huolimatta tunnustettuna johtajana.