United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ovi sulkeutui hänen jälkeensä. Siihen jäi Gunhild seisomaan. Bårdin ajatukset olivat viime aikoina taaskin kääntyneet Signeen. Vanhukset olivat oikeassa: Signe hänelle sopi, vaan ei tuo toinen. Signeä hän oikeastaan olikin ensin rakastanut ja Signeen hän luotti.
Mutta ei enempää kuin moni muukaan nainen, joka oli sattunut hänen tielleen ja jonka ohi hän oli kulkenut hattuaan kohottaen. Hänen rakkautensa Signeen oli ollut toista. Se oli ainakin kummunnut suoraan sydämestä ja hallinnut kauan hänen hermojaan. Mutta sekin oli jäänyt vain nuoruushaaveeksi, vain mielikuvaksi. Eikä hän koskaan muistanut oikein todenteolla himoinneensa Signeä.
Johannes tarvitsi sitä takaisin. Silloin sattuivat hänen silmäänsä sanat: »Mitäkö hyötyä teillä on lupauksenne rikkomisesta? Aina enemmän kuin siitä, että pidätte sen.» Hän vilkaisi nopeasti Signeen, joka yhtä nopeasti vastasi hänen katseesensa. Kaikki nousivat. Johannes rutisti paperin ja pisti sen povitaskuunsa. Te säilytätte laskuja, huomautti Signe ohimennen.
Mikä lienee ollut syynä, mutta aina hän enemmän tuli äitiinsä, sanoivat vanhat palvelijat. Bårdin ajatukset kääntyivät taaskin Signeen. Se tyttö oli hänen mielestään enemmän hänen sukuunsa ja toi ikäänkuin hyvää mukanaan.
Puhunut ensimmäisestä rakkaudestaan, ainoasta, autuaasta, kullankimaltavasta. Rakkaudestaan häneen, Signeen, hämäräiseen, terheniseen, näkinkenkään, vitsanvarpaan, kymmenen vuotta sitten! Signe oli kuunnellut sanaakaan sanomatta.
Pispa tuli nyt, ja kuninkaan hänen kanssansa puhuessa, kertoi Pfaltsin kreivi morsiamellensa kuninkaan mieltymyksestä Signeen, ja tämä yhtä teräväsilmäinen kuin kaunis prinsessa mietti heti keinon onnettoman tytön pelastamiseksi hänen väijymisiltään, jos hän löytyisi. Kuninkaan käskystä haudattiin ne kolme ruumista hiljaisuudessa luostarin kirkkomaahan, ja heille luettiin sielumessu.
Jotta hän tulisi petetyksi, täytyy niinmuodoin hankkia ruumis, ja siihen ei minulla ollut muuta neuvoa kuin " "O Jumala, o armollinen isä!" huusi Signe. "Minä aavistan teidän kauheata pahantekoanne! Onneton Appellona " "Kärsii kuoleman tänä hetkenä sinun tähtesi!" sanoi Sigismund, antaen vahvan painon joka sanalle, ja katsoi samassa läpitunkevasti Signeen.
Mutta nyt kaikki kävi selväksi. Hän muisti Gunhildin katseen silloin. Siinä oli enemmän kuin ihmisen voimaa. Noidan vehkeitä ja helvetin tulta siitä iski ja ne hävittivät pois hänen vanhan lempensä Signeen ja herättivät uuden, jumalattoman sijaan. Hän oli ollut noiduttu. Vuoreen suljettu.
Ja nyt hän myöskin ymmärsi, että hän Gunhildia rakasti. Ihan toista olivat tunteet Signen suhteen; ei se rakkautta ollut, vaan jotain muuta, rauhallista ja lempeätä, tavallista tuttavuutta vaan, ilman tulta ja leimua. Mutta tämä oli oikeata. Tänlaisesta saattoi kuolla, jota hän ei rakkaudesta Signeen milloinkaan tekisi.
Niinkun salama syöksi hän Signeen kiini, kiersi kätensä hänen hartioidensa ympärille, tarttui kovalla kädellä hänen rintaansa, ja silloin oli onnettoman viimeinen turva, veitsi, häneltä ryöstetty. "En!" huusi hän, pitäen veistä ylhäällä ilmassa. "Minä en tahdo käyttää väkivaltaa! Vapaatahtoisesti pitää sinun laskeutua minun syliini.