United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muille T:ri Luther olkoon Wormsin sankari, Saksanmaan opettaja, se Pyhä Yrjänä, joka tappoi valheen lohikäärmeen: meille hän oli luopumaton, lempeä sielunpaimen; ja moni meistä kuuli, luullakseni, varsin vähän hänen saarnansa ensimäisistä sanoista pelkästä ilosta, että saimme kuulla hänen äänensä jälleen, kun kirkkaat, syvät säveleet värähtelivät hiljaisessa kirkossa.
Sanoo itsekin muuttavansa täältä pois. Soo, vai muuttaa rovastimme! Ja körttiläinen jatkoi kauan vaiti oltuaan: Siinä sen nyt taas näet. Aina olet sinä eläessäsi luottanut maallisiin mahteihin, jyvämakasiineihin ja täkäläisiin sielunpaimeniin. Yksi on vain sielunpaimen, joka ei koskaan laumaansa jätä, ja yksi tavara, jota ei koi syö eikä ruoste raiskaa.
"No sitten, käy minun seuraani", pyysi vieras. "Olen sen pikku kylän sielunpaimen, joka näytti sinusta niin miellyttävältä, ja olempa hyvilläni, jos tahdot levätä yön majani suojassa. Tule! Olemme tuskin puolen tunnin matkan päässä kylästä, eikä olekaan sinne pitkä matka." Georg hyväksyi kursastelematta ystävällistä kutsua.
Tiedättehän, että minä olen seurakunnan sielunpaimen, ja koska te minun mielestäni olette eksyneitä lampaita, niin on minun asiani ottaa selko teidän kristillisyyden taidostanne ja palauttaa teidät oikealle tielle. Onkohan teillä kaikilla selvänä, mitenkä huoneentaulussa sanotaan alamaisten velvollisuuksista esivaltaa kohtaan? Asettukaa riviin!
Minä muistan sydämeen tunkevan, kaikkivoittavan sanantulvan, täynnä väkevää, liikuttavaa, varottavaa, hellää ja kiivasta todistusta siitä, että Herra Kristus on paljon huolellisempi sieluja voittamaan kuin mikään maallinen sielunpaimen, että sillä välin kuin saarnaaja itkee ja vaatii, Vapahtaja vapahtaa ja kuolee. Niin, se on päätetty. Lunastuksen työ on päätetty. Se on "täytetty".
Monta suostumussanaa kuului puoliääneen lausuttavan; mutta nuori sielunpaimen ei siitä pitänyt lukua, vaan astui ajatuksissaan ja vaiti pois pihasta ja koko sotilasjoukko seurasi häntä. Nyt alkoi ystävällinen neuvottelu, ja ennen yön tuloa jo joka mies, niin nuorin kuin vanhinkin, oli luvannut palata leiriin. Pappilassa.
Oli niinkuin joku olisi puhunut, vaikk'ei ketään näkynyt, sillä sanat nousivat oman sydämmeni syvyydestä: rovasti, tuo uskollinen ja harras sielunpaimen, kun hän nyt on sauvansa ylipaimenensa eteen kantanut, tahtoo kunniaseuranansa viedä muassaan joukon paimentamiansa sieluja siitä kaikkein sairastuminen ja kuolema. En itsekään tietänyt, miksi nämät ajatukset nyt juuri minun päässäni pyörivät.
Senkaltainen arvollinen pappi ja sielunpaimen olisi ollut pidettävä... Ylikammarissa Taavetin huoneessa seisoivat Uoti ja Martina vähän Juosepin vuoteen ääressä. Juoseppi lepäsi vielä, vaikka yksi valonsäde, niin leveä kuin pienestä akkunasta mahtui, kävi läpitse huoneen ja valaisi pojan pään ja olkapäät. "Minä tahdon herättää hänen nyt; kyllä jo aika on siksi," sanoi Martina.
"Onko se totta?" kysyi ämmä huolestuneen näköisenä. "Minä tarkoitan," alkoi opettaja, "että kaikki ihmiset tietysti voivat tulla autuaiksi, vaan että oikea sielunpaimen, joka on hyvä ja hurskas ja joka harrastaa lampaittensa hengellistä terveyttä, pääsee korkeammalle autuuden portaalle." "Sitä minäkin meinaan," sanoi mummo.
Rautio kävi äkkiä vakavaksi. Pastori Virolinilla on kuitenkin ihmisenä monta hyvää puolta, sanoi hän, ja minä tiedän, että hän on myöskin tunnollinen sielunpaimen. Eikö hän ole teidän vastustajanne? On harvinaisen jalomielistä, että vastustaja puolustaa vastustajaansa! Me taistelemme asian puolesta, emmekä henkilöitä vastaan, vastasi hän.