United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vanhassa maailmassa hän oli luullut löytävänsä virvoituksen sielulleen, tapaavansa aikansa suurmiehet ja oppivansa korkeampaa viisautta sekä elämän ja ihmissalaisuuden syvemmän käsittämisen. Mutta muinaisen Rooman nähtävyyksiä katsellessaan hän huomaa yhtäläisyyden niiden ja oman hajallisuutensa kanssa.
Eikö sinulla siis ole mitään korkeampia, henkisempiä tarkoitusperiä? En tiedä, mitä tarkoitat niillä. Mutta työni odottaa minua. Olet minua jo liian kauan pidättänyt. Tiedän työsi tuiman välttämättömyyden. Mutta eikö sen lomassa ole koskaan mieleesi juolahtanut, ettei ihminen elä vain leivästä, vaan että hän kaipaa ravintoa myös kuolemattomalle sielulleen? Minulla on niin vähän lomahetkiä.
Sinä olet jo Heikki Sepälle osoittanut enemmän rakkautta kuin äitisi, Jumala suokoon hänen sielulleen ijankaikkisen autuuden! koskaan osotti minulle ennen kuin me olimme vihityt. Tätä tämmöistä kunnon miehen rakkauden leikkinä pitämistä, sen sanon sulle, Katri, en voi, en tahdo, enkä saa sallia. Minä olen tähän avioliittoon suostunut, ja vaadin että siitä nyt viipymättä tulee täysi tosi.
Oli sen päivän edellinen ilta, joksi Saulus oli päättänyt Damaskon matkansa. Väsyneenä sielun ja ruumiin puolesta, mutta voimatta etsiä lepoa, lähti hän kaupungin ulkopuolelle, saadakseen luonnon yksinäisyydessä ja sen levon ympäröimänä, minkä ilta tuotti tienoolle, rauhaa sielulleen ja kootakseen voimia siihen vaikeaan tehtävään, joka odotti häntä. Hän oli kulkenut läntisestä kaupunginportista.
Ja tähän vapaa-ehtoiseen, kehittymättömään myötätuntoisuuteen, siihen johtopäätökseen katsoen, johon hänen oma skolastinen järkensä monen vaivalloisen taistelun kautta oli tullut saksalaisen jättiläisen dogmia vastaan, luuli hän löytäneensä nuoremman totisen, mutta paljoa enemmän masentavaisen, koska hän oli niin paljon nuorempi sisaren omalle miehekkäälle sielulleen.
Hän haaveksi syvyydestä, jonka yli hän tahtoi päästä, siellä sillä toisella puolen seisoi Erik odotellen; mutta hänen äitinsä, Darja Mihailovna, ja kastamaton pienokainen, jonka piti saada isänsä nimi, eivät päästäneet häntä. Hän valitti ja heittelehti vuoteellaan, kunnes lääkäri tuli ja yksi pistos Pravatzin ruiskulla antoi lepoa hänen kiusatulle sielulleen ja vaivatulle ruumiilleen.
Mutta varmaan olikin sen palkkiona sitten tavallista runsaampi synnin-ane. Johannes mietti usein, olisiko hänellä itsellään ehkä kyllin intoa siihen. Ei, ei vielä ainakaan, täytyi hänen tunnustaa itselleen. Kyllä hän vielä oli aivan liian syvällä synnin pauloissa, voidakseen tuosta löytää minkäänlaista lepoa ja lohdutusta sielulleen.
Palaan siihen, mitä olen tämän kirjoitelman alussa sanonut: se kuva, jonka olemme runoilijasta säilyttäneet, on tullut täydellisemmäksi hänen inhimilliseen olemukseensa nähden ja sen kautta vain käynyt rikkaammaksi. Hänellä oli toden totta varaa maksaa tunne-elämyksen tarpeensa riistämättä mitään keneltäkään muulta ja tuottamatta omalle sielulleen vahinkoa.
Mutta ajan ollen ne laimenivat, vaalenivat, aatteet irtautuivat yhteydestään, mieli harhaili kaukana autuuden asioista, eikä uskosta tuntunut olevan kuin katkelmia jäljellä, joita ei saanut omin voimin toisiinsa liitetyiksi. Silloin tuli hänelle hätä ja kammottava tyhjyyden tunne, hänen täytyi saada sisältöä sielulleen, ja silloin hän lähti.
Parhaimman lääkkeensä on Fröding sairaalle sielulleen löytänyt luonnossa ja parhaimman oppinsa antaa hän meille saattamalla meidät niin hyvin hienoissa luonnonmaalauksissaan kuin kansanelämän humoristisissa kuvauksissaan lähemmäksi kaikkien kehitysten alkua ja loppua, luonnon elämää.