United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Susia vastaan on meillä aseet, mutta ei hyydepartaista kuningas Pakkasta vastaan. TUOMAS. Tässä pyssyt ja kontit. Nyt kivääri olkaan ja kontti selkään joka mies, ja kaksi käyköön ratsastamaan, me muut potkimme jäljestä mitä voimme. Mutta rientäkäämme, rientäkäämme kuolemattomien sielujemme tähden! JUHANI. Pohja kirkastuu ja tähdet kiiltää! Hii, haa! Mutta rientäkäämme!
ja yli sielujemme elämän ja kuolon leppymätön lepää mahti kuin syyskuun ilta yli kaupungin! J
PAULI. Täss' seisomme, ja korkeuden kättä, Mi johti meitä tieltä vaivojen, Nyt kiittäkäämme. TYKO. Mutta katsos, ilma Jo ylenee ja vaisust' ukko vilkkuu Tuoll' ääriss' avaruuden kaukaisissa. Kaikk' onnen myrsky, taivaallinen itku, Kuva sielujemme vallattomast' ilost'.
Niin, ystäväni, jos tuo onnettomuus todellakin tapahtuu, en ole salaava sitä inhoa ja vastenmielisyyttä, jonka tunnen tuollaista joukkomurhaa vastaan. Mutta siihen asti iloitkaamme elämästä, onhan meillä toisemme mikään ei meitä eroita, ei ole pienintäkään juopaa sielujemme välillä. Nauttikaamme onneamme, niin kauan kuin voimme, älkäämme ajatelko niitä mahdollisuuksia, jotka voivat sen turmella. Vielä ei voi ikuinen rauha maailmassa olla vallalla. Sadan vuoden kuluttua on aivan sama, olemmeko eläneet kauan tahi emme.
Hän laivurista viel' ei kertonut; Kun tuo on kuultu, ja kun kultahetki Se sitten koittaa, silloin sielujemme On juhlaliitto. Siksi, rakas sisko, Me jäämme teidän luo. Cesario, tule! Se olla saat, niin kauan mies kuin olet. Mut kun saat toisen puvun, silloinhan Orsinon olet armas morsian.
Alhaisilla asioilla ei enää ole samaa ehdotonta voimaa, ja säikytetyt sielut tietävät, että niillä on paikka minne paeta... Varmaa on, että sielujen väliset luonnolliset ja alkuperäiset suhteet ovat kauneussuhteita. Kauneus on meidän sielujemme ainoa kieli... Muita kieliä ne eivät ymmärrä. Kauneus on niiden ainoa elämä, ainoa mitä ne voivat luoda ja ainoa mihin ne voivat kiintyä.
Herra, anna armoas Seuraamaan Sun neuvoas. Sieluamme aikoinaan Turvaamaan. Anna meidän päivä tää Sulle mieliks pyhittää; Kallis aik' on, suotta vain Kuluttain. Lepopäiväs meille soit, Sielujemme tähden loit, Että se Sun sanastais Lohdun sais. Sen vuoks nyt me koonnutaan Kuulemaan ja lukemaan, Oppimaan Sun neuvojas, Tahtoas.
Mikä ihmeellinen sattumus tämäkin? Eikö tämä sattumus ole johdonmukainen sielujemme sukulaisuus? Minä tunnen itseni tuiki mitättömältä ja ansiottomalta kaikkeen mitä olen saanut osakseni antakoon kaikkitietävä minulle ymmärrystä ja voimia suunnillekaan oikein käyttämään niitä suuria lahjoja, joita ansiottani olen saanut!
Raskaana painaa elämän todellisuus meitä kaikkia, musertavana vaatii Herran Sebaotin ääni pelvolla ja vapistuksella ahkeroimaan sielujemme pelastusta, Israelin vapahdusta; vaikeat, musertavat taistelut odottavat meitä, ja sinä laulat riemulauluja ja iloitset, rohkeileva hupsu!
Mutta ruveta kivenkovaa väittämään, että näiden laita on juuri niin, kuin minä ne nyt olen selittänyt, se ei sovi järki-miehelle; vaan sen uskominen, että, koska kerran sielu näkyy olevan kuolematon, sielujemme ja niiden asuntojen laita on tämmöinen taikka tämänkaltainen, se minusta näyttää sopivalta ja sen arvoiselta, että kannattaa siihen uskaltaa; sillä kaunis on tämä uskallus ja näitä tämmöisiä kohoitusvirsiä sopiikin itsellensä virittää.