United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mutta ei siinä ole kyllä, että vaan ajattelemme jokapäiväisen elämämme tarpeita, poroa ja muuta senkaltaista", sanoi pappi. "Sinä et saa unhottaa, että sinun ennen kaikkia tulee ajatella kuolemattoman sielusi tarpeita". "Sinä puhut totta", vastasi Laagje nöyrästi, "meidän tulee etupäässä muistaa kuolematonta sieluamme". "Siis on parempi, että opit ja luet norjankieltä".
Surun piirre liiteli Attilan silmissä, mutta hän ei vastannut, ja Löfving jatkoi: Katso, poikani, nuoren mieli kasvaa ja haluaa urostöitä; vaarat ylentävät sieluamme ja lisäävät käsivarsiemme voimaa. Sankarin tekojen hurmaamana syöksyin minä kuten muutkin vihollisiin käsiksi, suorittaakseni suurtöitä tai kaatuakseni kunnialla. Mutta kaikki on nyt muuttunut.
Hän sanoi, että raamattu puhuu 'heidän mahdistansa, joka ei kuole, ja tulesta, joka ei sammu, ja että se merkitsee, että jokainen syntinen, joka joutuu helvettiin, saa omat vaivansa omien syntiensä mukaan. Ja hän sanoi, että mato alkaa kalvaa sieluamme jo nyt, kun heräämme syntejämme tuntemaan.
Mutta jos otamme sen vastaan täydellisesti avoimin mielin ja antautuen, kuvastuu se särkymättömänä tietoisuudessamme, ja sen ilmaisema persoonallinen olemus koskettaa sieluamme. Silloin näemme ihmisen sellaisena kuin hän on meille, joskaan emme sellaisena, kuin hän itsessään on.
Tämänkaltaisesta syystä huvittaa meitä kaikenmoisten mielenliikutuksien, jopa surun ja vihan, meissä herättämä kiihkosa sieluntila, jos vain mainitut mielenliikutukset syntyvät niiden omituisten tapahtumien johdosta, joita näemme esitettävän teatterissa, sekä niiden samankaltaisten vaikuttimien johdosta, jotka eivät voi mitenkään vahingottaa meitä, vaan jotka ikäänkuin hyväilevät sieluamme sitä liikuttamalla.
Silloin heräsi hänessä kysymys: Jälleennäkeminenkö on sisin halumme, kun kaipuu houkuttaa meitä samaan paikkaan, minne jonakin silmänräpäyksenä olemme upottaneet osan sieluamme? Eikö meitä ennemmin pelota se aavistus, että petymme, jos siihen kokeeseen antaudumme? Oh, näin me revimme kaiken aate-elämämme hienoiksi säikeiksi! Ja hän huusi: Rigo! souda suurelle kanavalle.
Nuot iloiset hempeät ihmiset, jotka liikkuivat ympärilläni, kaunis, hauska huone sekä kynttiläin loisto, joka monessakin tilaisuudessa elähyttää sieluamme, makusa, lämmittävä neste, jota nautin, kaikki tämä oli oikein oivallista, virkistyttävää ja ilahuttavaa, kaikki oli... Ah, uskotko lukiani, että tuo paleltunut nenä, jonka tullin-suussa näin, nyt kesken kaikkea ihastustani kuvautui eteheni teekuppini partaalle, siten karvastuttaen ihailtua juomaani?
Ja päinvastoin olisi alituiseen pyrittävä itsestään edelle, Jos tällä hetkellä ajattelet tai sanot asioita, jotka ovat liian kauniita ollakseen todella omiasi, niin ne ovat sitä jo huomenna, jos tänä iltana vain olet yrittänyt niitä ajatella ja sanoa. Koettakaamme vain olla itseämme kauniimpia; emme me kumminkaan siinä sieluamme voita. Hiljaisen ja salatun kauneuden suhteen ei koskaan erehdy.
Herra, anna armoas Seuraamaan Sun neuvoas. Sieluamme aikoinaan Turvaamaan. Anna meidän päivä tää Sulle mieliks pyhittää; Kallis aik' on, suotta vain Kuluttain. Lepopäiväs meille soit, Sielujemme tähden loit, Että se Sun sanastais Lohdun sais. Sen vuoks nyt me koonnutaan Kuulemaan ja lukemaan, Oppimaan Sun neuvojas, Tahtoas.
Kaiket yöt olisin voinut viettää kumarruksissa hänen kätkyensä ylitse. Niin pitkälle, Cecilia, olin siis päässyt romaanin suhteen, jolla nuoruudessamme ravitsimme sieluamme ja sydäntämme. Mutta koitti toiset ajat. Ensiksi suuri muutos vanhempieni varallisuussuhteessa, joka niin paljon vaikutti meidän oloihimme, sitten minulle monta pientä vaivaa loppumattomiin asti, huolia, sairautta!