United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kun olimme tutkineet seutua, ei missään näkynyt vihollista ja kaikesta päättäen saimme rauhassa hankkia ruokavaroja käännyimme vähitellen kaupunkia kohti keskellämme muutamia vuohia ja laihoja lampaita, jotka olimme saaneet käsiimme, Belisarius edellä, nuori Severinus, Johannes ja minä hänen vieressään.
"Niin kyllä, mutta palkkasoturi Sutas kuuli vielä erään kuolevan veljeni Corbulolle sanoman lauseen, he makasivat samassa teltassa joka voi olla salaisuuden avain." "Mikä se oli", kysyi Cethegus hyvin osanottavan näköisenä. Severinus oli sanonut: "Minä aavistan asianlaidan. Hän tiesi tuosta väijytyksestä. Hän lähetti meidät kuolemaan." "Kuka", kysyi Cethegus. "Sen tahtoisinkin tietää."
Italiassa on vielä tuomareita. "Vasta tänään olen päässyt meren puolelta Roomaan ja huomenna syytän sinua tuomariesi, senaattorien edessä. Siellä tapaamme toisemme." Cethegus sulki äkkiä häneltä tien. Mutta Severinus huusi: "Pois tieltä! Murhamiesten suhteen ollaan varovaisia. "Kolme ystävääni on saattanut minua talosi luo. "Jollen pian palaa, tulevat he liktorien kanssa noutamaan minua."
"Ja minuako hänen viimeiset sanansa koskivat? Kuinka ne kuuluivat?" Silloin Severinus meni aivan prefektin viereen ja katsoi häntä tiukasti silmiin. "Kirottu, kirottu olkoon Cethegus, joka myrkytti sydämeni ja lapseni." Cethegus katseli häntä rauhallisesti. "Kuoliko hän mielipuolena", kysyi prefekti levollisesti. "Ei, murhaaja. Hän oli mielipuoli luottaessaan sinuun.
Mutta sillä aikaa pyyhkäisi Teodora nopeasti kultaisella kirjoituspuikollaan pois sanan "Severinus" ja kirjoitti sen sijaan "Anicius". Hän pani taulut vastakkain, sitoi ne nauhalla ja painoi niiden päälle sinettisormuksellaan merkin. "Tässä on taikakalu", sanoi Antonina tullen keisarinnan luo. "Ja tässä käsky", sanoi Teodora hymyillen. "Anna se lähtöhetkellä Aristarkokselle.
Prokopius ja Severinus ratsastivat hänen vieressään, edellinen oikealla, jälkimmäinen vasemmalla puolella. Massageetti Aigan kantoi lippua, jonka aina piti olla magister militumin mukana. Constantinus, jolle oli uskottu kaupungin belisarisen osan päällikkyys, asetti joka paikkaan muureille kaksinkertaiset vahtijoukot ja käski vapaana olevienkin miesten leiriytyä aivan muurien lähelle.
Syvällä olevista silmistä kuvastui roomalainen voima ja ainakin tällä hetkellä päättävä totisuus ja horjumaton tahto. "Kas, Severinus, Boëthiuksen poika! Tervetuloa, nuori sankari ja viisaustieteilijä. "Useaan kuukauteen en ole nähnyt sinua. Mistä tulet?" "
"Eikö sinulla ole aavistustakaan?" "Ei ole, mutta lieneeköhän mahdotonta saada asianomainen selville?" "Miten aiot alkaa?" "Lähetti kuolemaan" sillä voidaan tarkoittaa vain johtajaa, sotapäällikköä, joka oli käskenyt veljeni ottamaan osaa Belisariuksen retkeen, joka alkoi Tiburtiuksen portilta Roomasta. "Sillä Severinus ei kuulunut siihen aikaan Belisariuksen seurueeseen.
Boëthiukseni vaimo!" "Hän on kuollut", sanoi poika lyhyesti. Prefekti aikoi tarttua hänen käteensä. Severinus ei sitä sallinut. "Poikani! Severinus parka! Kuoliko hän lähettämättä minulle tervehdystä?" "Kerron sinulle hänen viimeiset sanansa. Ne koskivat sinua." "Mihin tautiin hän kuoli?" "Tuskaan ja katumukseen." "Tuskaan", huokasi Cethegus. "Sen kyllä ymmärrän. Mutta mitä katumista hänellä oli?
"Poikasi Anicius ja Severinus, maasta karkoitetut, ovat salaa Italiassa, Roomassa, minun talossani. "Sinä tiedät, että heidän paluunsa rangaistaan kuolemalla. "Jos sanot sanaakaan, niin he kuolevat meidän kanssamme. Silloin voit viedä puolisosi luo poikasikin syöksemällä heidät turmioon, kuten jo olet tyttäresi syössyt. Heidän verensä tulkoon sinun päällesi."