United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Lyhyesti, koko asia on siinä, että seuraelämän tarkoitus pitää oleman ihmisten kesken ystävällisen ja tutunomaisen yhteyden synnyttäminen. Jos se ei tapahdu kutsutaanko vaan pakosta eikä todellisesta ystävällisyydestä vieraitaan, niin seurauksena on meillä se henkeä puuttuva muoto seuraelämästä, jota valitamme.
Kun Kenelm lähti Mr Welbyn luota, vei hän mukanaan Cambridgen yliopistoon mielen, joka oli hyvin varustettu niitä uusia aatteita varten, jotka paisuivat puhkeaksensa kukoistukseen. Hän kummastutti toisia äskentulijoita ja saattoi väliin mahtavia vanhempia ylioppilaita Trinity'ssä ja St. John'issa hämillensä. Mutta hän vetäysi vähitellen pois yleisestä seuraelämästä.
Sillä mistään seuraelämästä, ainakaan sen mukaan mitä seuraelämällä siihen aikaan käsitettiin, tuskin nykyjään voi puhuakaan; se on näet vähitellen, melkein huomaamatta hävinnyt häviämistään. Ajatellaanpa esimerkiksi, että jonkun nyt syystä tai toisesta täytyisi pitää juhlapidot, niin katsoo hän kaikista sopivimmaksi, ehkäpä ainoaksi mahdollisuudeksi toimeenpanna kemunsa Seurahuoneella.
Mutta sen sijaan häntä vallan hämmensivät nykyaikaiset romaanimme, jotka uhkuvat törkeän vapaita tapoja ja periaatteita; ja tietäessään näiden romaanien antavan todenperäisen kuvan Europan seuraelämästä hän pelkäsi, eikä ilman syyttä, Virginian siellä turmeltuvan ja unohtavan hänet peräti.
Virkistettyänsä ensin voimiaan useita kuukausia kestäneellä ulkomaamatkalla, jonka nimellisenä tarkoituksena oli Münchenin näyttely, vaikka hän samalla kertaa ihaili Reinin kauniita rantoja, Badenin hyöteitä metsiä ja sinertäviä järviä sekä Tyroolin reipasta kansaa, nautti Wienin "really truly" hauskasta seuraelämästä ja Pestin alkuperäisistä tavoista, palasi Mérimée lokakuussa 1854 takaisin rikkaaseen Pariisiinsa, missä häntä jo lukuisat kirjalliset toimet odottivat.
Olisin mielelläni avannut oveni muutamille kirjallisuuden ja tieteen etevimmille edustajoille, mutta se ei voinut käydä päinsä; »porvarillisia» aineksia ei otettu vastaan Itävallan hienoimmassa niin sanotussa »seuraelämässä». Tämä tapa on sittemmin muuttunut, mutta siihen aikaan, josta minä nyt puhun, oltiin vielä hyvin tarkkoja tässä suhteessa; se joka ei ollut tullut esitellyksi hovissa tahi voinut esiintuoda vähintään kuuttatoista sukupolvea, suljettiin ilman enempää pois seuraelämästä.
Siinä viskeltiin kaikki mitä taivaassa ja maan päällä löytyy toiselta kauniilta huuli-parilta toiselle, lhanimmalla ja miellyttävimmällä logikalla keskusteltiin tässä saarnoista, seuraelämästä, köyhäin-kouluista, teaterista, vaimon oikeuksista, muoti-väristä ja monesta muusta päivän tärkeimmästä kysymyksestä.
Niin, seuraelämä, ja ha... Sitä en minä ole juuri koskaan ymmärtänyt, muulloin kuin nuoruudessani, kuin meitä oli muutamia ystäviä maljan ääressä. Se oli elämää ja tupakansavua niin, että oli kuin pilvihattaroita katossa, ha, ha! Mutta toiset ajat, toiset tavat... Ja. kuuleppas seuraelämästä, niin tietää äiti sen asian juurta jaksain.
Surun johdosta he tulivat vetäytyneeksi pois seuraelämästä, ja tohtorin tavat muuttuivat huomattavasti. Tähän aikaan he myöskin rupesivat miettimään maalle asettumista. Ja sitte tuli muutto. Tässä pienessä maalaiskodissa syntyi Oskar. Hän sai Ainan äidinrakkauden puhkeamaan koko voimassaan.
Miten lienee hänen korwilleen tullut mieheni wastenmielisyys häneen, ja sen erän perästä ei kutsuttu meitä enään koskaan hänen kesteihinsä, eikäpä juuri monesti muuallekaan; sillä tawalla jouduimme melkein tykkänään ulkopuolelle kaikesta seuraelämästä. Mieheni oli siitä paremmin iloissaan kuin suruissaan, mutta minun kunnialleni koski kowan kowasti semmoinen alennus.