United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ruotsi, huusi Segebaden, saa kiittää Jumalaa, kun sillä on Lewenhauptin kaltainen mies, joka vielä valvoo, että sen kuninkaan valitsevat valtiosäädyt eikä muutamat jänissydämmiset sotapäälliköt. Reif, Hubert ja muut samanmieliset tahtoivat käydä Segebadeniin käsiksi, mutta Lewenhauptin puoluelaiset tunkivat heidät pois.

Semmoisessa pyryilmassa olisi kaikki sujunut kuin rasvattuna. Segebaden. Ainakaan ei mikään estä teitä nyt kerskaamasta. Löfving kohotti ylpeästi päätänsä. En ole koskaan kantanut kunniaani suussani, mutta sitä uskallan väittää, että epäilkööt mieheni ketä tahansa, minua ne eivät epäile, enkä olisikaan jättänyt heitä pulaan. Sentähden olimme voitosta varmat.

Ihmeitä saadaan kuulla ennen iltaa, ja nyt piti näytettämän loistavalla vastaanotolla, että ymmärrettiin pitää päällikön loistavaa sotaretkeä oikeassa arvossa ja että haluttiin seurata häntä vastaisissa loistavissa voitoissa. Segebaden ystäviensä etupäässä suuntasi kulkunsa kaupungin portille.

Segebaden asettui seisomaan vasen käsi puuskassa ja pikari oikeassa ja lausui ylevällä tyyneydellä: Mitä sinä ajatuksissasi päätät, se ei koske minuun. Se joka ensin myllylle tulee, se ensin jauhaa, ja tällä kertaa olen minä se. Aijot minua nolata, purskahti Reif hohtavin poskin. Mutta sitä minä en aijo sietää. Enkä minä! Luuletkos pelkääväni? ja samassa paljasti Segebaden miekkansa.

Ikivanhojen koivujen suojassa hyljätyn mökin vieressä oli nuori ajutantti tarkoin seurannut herraansa, rohkenematta ratsastaa hänen luoksensa tahi häiritä häntä, mutta kun kreivi nyt hyvää vauhtia ajoi kotia päin, ei Segebaden enään epäröinnyt. Hänen hevosensa oli satuloittu, ja tuossa hetkessä kiiti hän ulos kentälle ja Lewenhauptin läheisyyteen, tervehtien häntä.

Hän oli puettu valkoiseen viittaan ja suuntasi aina hevosensa sinne, missä vaara tuntui suurimmalta, ikäänkuin osoittaaksensa noille lentäville kuolemanlähettiläille maalin ja kutsuaksensa niitä luoksensa. Tämä yksinäinen mies oli kreivi Lewenhaupt. Kerran semmoisen päivän jälkeen hän palasi illalla auringon laskiessa Helsinkiin, josta häntä vastaan täyttä laukkaa läheni Segebaden.

Sanottiin ruotsalaisen armeijan kunnian vaativan, että sen ennen talvimajoihin menoansa ensin piti käydä vihollista vastaan, siten näyttäen valheeksi niiden ulkomaalaisten kirjeenvaihtajien kuvaukset, jotka enimmiten Venäjän palkkaamina väittivät Ruotsia kykenemättömäksi suoriutumaan tästä sodasta. Niiden joukossa joihin raivoava rutto oli tarttunut olivat myös Hubert ja Segebaden.

Sprengtport tuntee seudut, ja Lewenhauptin nero johtaa heitä. Minä pidän asiaa ratkaistuna. Ympärillä seisovat kääntyivät Segebadenin puoleen. Hänen rohkea edellytyksensä nosti yleistä hämmästystä ja ihailua. Vihdoin rohkeni kuitenkin Hubert inttää: Mielestäni olisi ollut parempi, jos he olisivat saaneet Iivanan äidin, Annan, käsiinsä. Ei ikinä! huudahti Segebaden.

Segebaden yritti vastata, mutta kyyneleet tukehuttivat hänen äänensä, ja Lewenhaupt jatkoi: Olkoon se todistuksena ystävyydestäni ja kiitos myötätuntoisuudestasi ja uskollisuudestasi. Oi, nyyhkytti Segebaden, jospa minulla olisi tuhat elämää. Kaikki ne antaisin teille, elääksenne onnessa ja kunniassa.

Sitten saattoi Löfving häntä ulos pimeään yöhön. Kun Löfving seuraavana aamuna kulki Haminan torin poikki, tulivat Buddenbrock, Ring ja Segebaden häntä vastaan. Kaikki kolme näyttivät yrmeiltä ja uhkaavilta. Eikö teillä ole mitään raporttia annettavana? kysyi parooni vastaamatta kapteenin tervehdykseen. Kaikki on rauhallista, teidän armonne.