United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hän on niin lystillinen mies!" Scrooge'n sisarenpoika purskahti uuteen nauruun, ja koska oli mahdoton estää sen tarttumista, vaikka tukeva sisar kyllä koetti aromatisella etikalla, noudatettiin hänen esimerkkiänsä yksimielisesti.

Kauhea ääni huusi eteis-huoneesta: "tuokaat alas nuori herra Scrooge'n arkku!" ja samalla ilmestyi koulumestari itse, joka katseli nuorta herra Scrooge'a tuimalla ystävällisyydellä ja pelästytti häntä kovasti, kun hän löi kättä hänen kanssaan. Sitten hän vei pojan ja hänen sisarensa kellarinkaltaiseen, värisyttävään vierashuoneesen.

Bob jutteli heille Scrooge'n sisarenpojan erinomaisesta ystävällisyydestä ja kuinka tämä, jota hän oli tuskin kertaakaan nähnyt, kohtasi hänet kadulla tänä päivänä ja, huomaten, että hän näytti vähän "juuri vähän alakuloiselta, sinä ymmärrät", sanoi Bob, kysyi, mitä oli tapahtunut, koska hän näytti niin murheelliselta.

Henki oli kovasti hyvillään, kun hän näki Scrooge'n tässä mieli-alassa, ja katseli häntä semmoisella suosiolla, että tämä rukoili, niinkuin lapsi, että hänen sallittaisiin viipyä, kunnes vieraat hajosivat. Mutta henki sanoi, ettei se käynyt laatuun. "Nyt alkaa uusi leikki", lausui Scrooge. "Puoli tuntia, henki, ainoastaan puoli tuntia!"

Luontevasti istui tällä kasalla iloinen jättiläinen, komea katsella. Hän piti kädessään palavaa tulisoittoa, joka muodoltaan vähän oli runsauden sarven kaltainen, ja nosti sitä ylös, korkealle ylös, vuodattaakseen sen valoa Scrooge'n ylitse, kun hän tuli tirkistellen ovesta sisään. "Käy sisään!" huudahti henki. "Käy sisään! ja opi tuntemaan minua paremmin, ihminen!"

Niin, hän oli, niinkuin olisitte sanoneet, suututtava, te ymmärrätte; mutta lepyttävä myöskin. Voi, täydellisesti lepyttävä. "Hän on naurettava äijä parka", arveli Scrooge'n sisarenpoika, "se on asian laita; eikä niin miellyttävä, kuin hän ehkä voisi olla. Kuitenkin tuottavat hänen vikansa oman rangaistuksensa eikä minulla ole mitään sanomista häntä vastaan."

Minun henkeni ei käynyt koskaan konttoriamme ulompana huomaa, mitä sanon! elämässäni minun henkeni ei koskaan pyrkinyt ulkopuolelle raha-puotimme ahtaita seiniä; ja väsyttävät päiväykset ovat minun edessäni!" Scrooge'n oli tapa aina, kun hän rupesi ajattelemaan, pistää kätensä housunplakkariinsa.

"Hän on tosiaan tuottanut meille paljon iloa", arveli Fred, "ja me olisimme kiittämättömät, jollemme joisi hänen muistiksensa. Tässä on lasi kuumennettua viiniä heti käsillä; ja minä sanon: 'eläköön eno Scrooge!" "Hyvä! Eläköön eno Scrooge!" huusivat kaikki. "Iloista joulua ja onnellista uutta vuotta vanhalle miehelle, mimmoinen hyvänsä hän lienee!" lausui Scrooge'n sisarenpoika.

"Pah!" lausui Scrooge, "joutavia!" Hän oli niin varistunut nopeasta astunnastaan sumussa ja pakkasessa, tämä Scrooge'n sisarenpoika, että hän kokonaan hohti; hänen kasvonsa olivat punaiset ja kauniit, hänen silmänsä säkenöivät ja hänen henkensä näkyi. "Jouluko joutavia, eno!" vastasi Scrooge'n sisarenpoika. "Ette suinkaan sitä tarkoita?" "Tarkoitan kyllä", sanoi Scrooge. "Iloista joulua!

"Viettää sitä!" kertoi Scrooge'n sisarenpoika. "Mutta te ette ollenkaan vietä sitä." "Salli minun siis olla sitä viettämättä", arveli Scrooge. "Olkoon sinulla paljon hyvää siitä! Sinulla on aina ollut paljon hyvää siitä!" "Kyllä monta asiaa löytyy, joista minulla on ollut hyvää, vaikkei juuri erittäin hyötyä", vastasi sisarenpoika. "Joulu muun muassa.