United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Herra elää, kiitetty kallioni olkoon, ylistetty autuuteni Jumala! Yhden asian lasken kumminkin teidän sydämellenne jatkoi vanhus ja se on lähinnä kaikkea viisauden alkua isien oppi, jota koko meidän sukumme aina on tunnustanut. Minun isoisäni isän aikana eli Isokyrössä eräs mies nimeltä Aaron Perttilä, joka oli ollut kuningas talonpoikain kesken ja jota sentähden sanottiin talonpoikaskuninkaaksi.
Hän ei itsekään tiennyt sitä oikein. Mutta hän olisi niin mielellään tahtonut nähdä vilauksen Seidistä. Eikä Signen tai Irenenkään näky olisi ollut hänelle yksinomaan vastenmielinen. Kerran hän ei voinut vastustaa enää kiusausta. Hän meni sisälle hotelliin ja tiedusti omaisiaan. Sanottiin, että Seidi oli kuollut. Ei oltu katsottu tarpeelliseksi edes ilmoittaa siitä Johannekselle.
Sitten kävelivät he verkalleen pitkin poppelikujanteita, jotka rajoittivat sitä aluetta, jota sanottiin puistoksi. Puitten välissä nurmi levittäytyi vihreinä mattoina. Ihan perällä sijaitseva pensasmetsä oli hurmaava pienine kiertelevine polkuineen, joita reunustivat lehtiaitaukset.
Ja sitten kertoi hän, miten Jussia oli narrattu ja miten se oli porannut, toisinaan oli se ollut paha ja lyönyt häntä matkalla j.m.s. Ja koko talon väki nauroi ja pilkkasi Jussia. "Ai Jussi parkaa," sanottiin, "eipä siitä vaan tule pahanpäiväistäkään miestä!"
Sanottiin, että olisi se tullut muutenkin, ja kuolemasta huhuiltiin kaikenmoista, kun, näet, meni niin äkkiä, ettei ollut kipeänä ollenkaan... Kuka heidät sitten tietää. Paljon puhutaan semmoistakin, jossa ei ole perää ensinkään.
Ukko silloin kertoi: »Minä olen aina ollut hyvä löylyä ottamaan. Yhden ainoan kerran eläissäni on ollut pakko astua lavalta alas, kun toinen jäi. Ja tuo oli herrasmies. Olin nuorempana ollessani kerran Viipurissa ansiotyössä. Siellä asui eräs herra, jonka sanottiin olevan semmoisen kossin löylyä ottamaan, ettei ole kukaan vielä häntä voittanut.
Työ virolaisten ja lättiläisten hyväksi oli myöskin velttoa. Autettiin, mutta juuri kun päästiin niin pitkälle että vähäinen apu olisi vielä ollut tarpeen työn edistymiseksi, silloin sanottiin "seis!", ja siten oli murrettu pontevan opettajan vaikutushalu ja kyky. Tein konsistoorille useampia ehdotuksia silloin kun olin virolais-lättiläisen seurakunnan esimiehenä, mutta turhaan.
Nämä pienet pidot, joista sanottiin tulevan aivan vaatimattomat, olivat kumminkin jo edeltä käsin puheenaiheena hovissa ja ne osoittivatkin täydellisesti isännän ja emännän suurta kekseliäisyyttä sillä alalla.
Tuota oli vanhemman väen vaikea käsittää. Tosin kävi apulainen myöskin tarvittaessa lohduttamassa sairaita ja murheellisia ja sanottiin, ett'ei kukaan sitä olisi toimittanut paremmin kuin hän.
Sanottiin, että noita oli ollut oikea noita ja että hänen parannuskokeensa oli onnistunut, vaikka toisella tavoin kuin tarkoitettu oli, sillä äkillinen vihastus oli yht'äkkiä ajanut kaikki kivut tiehensä, ja kuningas tunsi itsensä taas kyllin voimakkaaksi noustakseen ratsaille.