United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Indianitar pisti pyssynpiipun reijästä ulos, ja varta vasten saatettuaan sen verran kolinaa aikaan, että metsäläisten huomio kääntyi sinne päin, vetäsi hän liipasinta. Tuskin oli pyssy lau'ennut, kun Mabel jo nuhteli häntä. "Sanoittehan, ett'ei tarkoituksenne ollut ampua; olette ehkä haavoittanut miehenne".
Rasmus herkesi hyväksi. Pidän nokkani kiinni kuin myyrä, vakuutti hän ja näytti nyt peltohiirtä tyhmemmältä. Sanoittehan itsekin, vaarikulta, että hänen armonsa tukka on harmaantunut. Sen sanoin, virkkoi Bergflykt. Mutta se ei ole armollisen kreivittären syy; syy on nuoren Bernhard-kreivin. Niin, niinhän se olikin.
"Ei, en minä sen vuoksi itkenyt, minun sydämeni vaan murtui; se murtui niin etten voinut itkeäkään. Koko ruumiini tärisi ja vapisi niinkuin haavan lehti ja viimeinenkin voiman hitunen tuntui luopuvan jäsenistäni; en ollut voida päästä tänne teille, niin heikoksi kävin", selitti vaimo. "Mutta sanoittehan tuon haukkumisen olleen itkuunne syynä", muistutti vaimoni.
Kaikessa, mitä hän minulle puhui, hän piti hellää huolta kuninkaan hyvästä maineesta, niinkuin uskollinen palvelija hallitsijansa maineesta ainakin. Minä lähden nyt häntä hakemaan sekä nuorta Croyen kreivitärtä.» »Kreivitärtäkö! sanoittehan jättäneenne hänet pyhän Brigittan luostariin.»
Jatkakaa, jatkakaa! De Wardes'illa ei ole mitään kerskattavaa. Eikö? Sanoittehan itse että tuo sormus... Sormus, armaani, on minulla. Torstainen Wardes, joka teidän kirjeenne ja sormuksenne sai, samoin kuin kaksi edellistäkin kirjettä, ja joka vihdoin vastauksen teille kirjoitti, olen minä!
"Niin; mutta että Melville antoi huvilalle nimen järven mukaan. Minä luulen että ensimmäinen taulu, jonka hän myi, oli siellä olevan Wordsworth'in huoneen kuva. Tässä on kutsumuskirjeeni Mrs Cameron'ille: mutta jos ette tahdo ruveta kirjeenkantajakseni " "Jos en tahdo? hyvä Mrs Braefield. Sanoittehan itse että minä menen vallan huvilan ohitse." NELJ
"Minä teen työtä ja pysyn paikallani siksi, kunnes joku tulee sijaani työskentelemään", vastasi tyttö tyynesti ja totisesti. "Ja miksikä 'neitini' luopuisi taiteesta, joka häntä miellyttää, en käsitä". "No, mutta sanoittehan itse, että hän menisi meren yli? Ja näettekö se on suora tie onnellisuuden maahan ja uneksitun kultaisen prinssin luo". Halveksien rypisti tyttö suutansa.
Kuinka olen loukannut teitä, koska tahdotte minut tappaa? AMALIA. Mutta pakoitittehan te minut sitä tekemään. Sanoittehan kortinlyönnissä viime yönä hävinneenne koko omaisuutenne ja että senvuoksi tahdoitte kuolla. Ettekö muista? Olette uneksinut. AMALIA. Vai uneksinut! Ettekö häpeä! Näinhän minä omilla silmilläni, kuinka te nielasitte myrkyn ja kaaduitte takaperin tuolille ja AKSEL. Ja kuolin.
*Rebekka*. Te olette erehtynyt, minä sanon! Tykkänään erehtynyt! *Kroll*. Sanoittehan tässä toissa päivänä, että olette yhdeksänkolmatta vanha. Käytte kolmeakymmentä. *Rebekka*. Niinkö? Sanoinko minä niin? *Kroll*. Sanoitte kyllä. Ja siitä minä voin laskea *Rebekka*. Seis! Laskuista ei ole hyötyä. Minä voin yhtä hyvin tunnustaa teille heti, että olen vuotta vanhempi kuin sanoin olevani.
"Vaan kuka teitä käski häntä hirttämään?" "Vähän joka mies, teistä itsestä alkaen. Sanoittehan, että meidän piti panna hänet varmaan paikkaan." "Nyt hän ainakin on varmassa paikassa!" Troussecaille arveli.