United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mink' avaruuteen mies, taa siintelevän meren aavan, katsoja kalliotörmältään, selitellevi silmin, sen jumalain hevot korskuvapäät vie harpaten kerran. Mutta kun Troian luo sekä virtain ehtivät vinhain, vyörtehineen kuss' yhdistyy Simoeis ja Skamandros, siin' orot ohjia seisottain helo-olka jo Here riisui valjaistaan, sumupilveen verhosi sankkaan; niillepä ambrosiaa Simoeis soi versoa niityn.

Vesi viinapullostamme loppui pian, ja jos olisin arvannut minkälaista oli ryömiä puolet matkasta vatsallaan ja kävellä loput melkein polviin asti kumarassa, olisin varmaan luopunut sellaisesta murhaavasta uhkayrityksestä. Ponnistaen ja leväten ja uudelleen ponnistaen taivalsimme eteenpäin aamupäivän ja puolenpäivän tienoissa paneuduimme maata sankkaan kanervapehkoon. Alan piti ensin vahtia.

Sattui vielä, että oli vinha pohjoistuuli, niin että pihaltakin oli ruma katsella: se niitty, joka alkoi veräjästä ja loppui sankkaan lepikköön, näytti kylmältä, kaikki lehdet käänsivät tuulessa ikävästi nurjan, vaaleamman puolensa. Puutarha oli ihan uudestaan suunniteltu ja järjestetty; se ei huvittanut Johannesta.

Tuuli kuljetti sitä harmaana tuiskuna metsän lomia myöten, eikä minkäänlainen metsä voinut suojata tältä vesiryöpyltä. Siitä huolimatta miehet kuitenkin laittoivat sankkaan aarniokuusikkoon vankan nuotion palamaan. Tuulen puolelle tehtiin syltä paksu seinä kuusia vasten pystytetyistä parin sylen korkuisista kuusista.

Myös pojat Aktorin ynnä Molionen kaatanut oisin, vaan isä itsepä heidät, maan järisyttäjä suuri, pilveen sankkaan peitti ja taistost' autteli turvaan.

Olisin kai enemmänkin asiasta kysellyt, mutta Alan tukki suuni, sanoen: »Minä olen nyt väsyksissä ja tahtoisin panna maataJa sanaakaan lisäämättä hän laski päänsä sankkaan kanervapehkoon ja näytti paikalla vaipuvan uneen. Minulle ei saman tempun tekeminen ollut mahdollista. Olet kai kuullut heinäsirkkain sirittävän heinikossa kesäpäivänä.

Virkki ja niinkuin vimmahinen ulos kammion uksest' ulkosi neitosineen, sydämessään sylkytys ange. Mutta kun tornin luo väen sankkaan parvehen saapui, muurilt' Andromakhe ulos silmäsi, tuon näki kohta, 463 kuink' yli maan hän laahautui, kun vei hevot vinhat, kuink' ajo armoton riensi akhaijein laivoja kohti.

Vait immet viehkeät ruusuja haan Jo sissin paarille tuovat, Mut haarikka miehissä kiertää vaan, Ja he tuimina ääneti juovat. "Ja isäini rinnalle uinailuun Ma tahdon jo saloon sankkaan, Miss' yhdestä juuresta aarniopuun Nous neljä runkoa vankkaa. "Niist' ammoin kaksi jo karsittiin, Pian kirves kolmannen merkkii; Mut vihreä puu jää jäljelle niin, Mi nuoria oksia kerkkii!"