United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän seurasi tottelevaisena tohtori Sandinin määräyksiä, otti virkavapautta pariksi kuukaudeksi ja valmistelihe lähteäkseen heti kun kevät-ilma hiukan lauhtuisi, Jämtlanniin ja Norjaan, viettääkseen jonkun aikaa tuntureilla.
Robertin kotia tulon jälkeisenä päivänä sai Gabrielle heti päivällisen jälkeen nähdä tohtori Sandinin nopein askelin kiiruhtavan katua pitkin ja ohjaavan kulkunsa pastorin asuntoa kohti. Gabrielle oli silloin hyvin huonolla tuulella väsyksissä ja haluttomana unettomasta yöstä ja edellisten päiväin sieluntaisteluista, ja päätti heti itsekseen, että tohtori saisi maistaa tuon tuulen purkauksia.
Eräänä iltana, noin viisi viikkoa siitä sunnuntaista, jona Robert viimeksi oli saarnannut, huomasi hän hämmästyksekseen tohtori Sandinin äkkiarvaamatta astuvan hänen huoneesensa... Robert oli sohvalla pitkällään, nojautuen pään-alaiseen tavallinen asentonsa silloin, kun tuskat yltyivät hyvin ankaroiksi.
Mutta siitä ei tullut mitään; oli yhtä mahdotonta olla happamin naamoin tohtori Sandinin läheisyydessä, kuin estää jääpuikkoa sulamasta kevät auringon paisteessa, ja nähdessään tohtorin ystävällisen, iloisen naaman tirkistävän ovesta ja kuullessaan hilpeän tervehdyksen: "hyvää huomenta, teidän armonne", tunsi Gabrielle heti, ettei maksaisi vaivaa koettaa kostaa hänelle.
"Mari sanoi tohtori Sandinin olleen keskiviikkona täällä sanomassa, ettet sinä aikoisi tulla kotia muutamaan päivään", jatkoi Robert yhtä lyhyesti. "Hän ei sanonut minulle, missä olit, eikä minulla ollut rohkeutta kysyä, pelkäsin saavani kuulla vielä loukkaavampia asioita." "Robert!..." huudahti Gabrielle säkenöivin silmin.
Lähtiessään kotoa pappilaan tohtori Sandinin seurassa ei hän edes ollut antanut palvelijoilleen tietoa siitä, mihin meni; sitten oli hän vain tohtorin mukana lähettänyt niille sanan, ettei huolisi odottaa muutamaan päivään mutta Robert ei ollut saanut ainoatakaan sanaa, ei yhtään riviä.
Gabriellen silmät seurasivat samaa suuntaa ja ilokseen näkikin hän ovessa tohtori Sandinin, joka seisoi siinä punaisena ja lämpimänä jotakuinkin pölyisessä matkapuvussa, vaan säteillen ilosta ja voitonvarmuudesta, että naiset häntä riemulla tervehtivät, minkä näköinen hän sitten olikaan ja milloin tahansa hän tulikaan.