United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hans Fennefos'in ensimmäisinä matkavuosina hän enimmiten tapasi vanhan koulun pappeja, jotka väijyivät jokaista hänen sanaansa ja askelettaan sekä tekivät hänelle ja hänen ystävilleen niin paljon haittaa ja harmia kuin suinkin voivat. Silloin oli tarkasti vaari pitäminen sekä itsestänsä että ystävistä, ja siinä nuorella saarnamiehellä oli paljon taistelemista.
Olisiko tämä siis vanha kotisi, ja sen rauniotko tuolla aholla? On tämä, niin on. Sitä jo äsken silmäni aavisteli... Ihmeellistä, että sen näin löysit... Reita, se oli Herra, joka meidät tänne toi, tästä hänen sanaansa julistaaksemme ja valtakuntaansa levittääksemme. Tämän huoneen ovea ei kukaan voi meiltä sulkea! Reita kantoi puita tulen vireillä pitämiseksi ja lähti.
"Noh, olkoon menneeksi," sanoi sitten herra Liborius "ei minulla itselläkään ole suuria varoja, mutta, poikaseni, sen minä lupaan sinulle, ett'ei sinun äitisi tarvitse jättää huonettansa, vaikk'et sinä koskaan palaisi retkeltäsi jäämereltä. Lohdutukseksi sinun matkallasi tahdon minä kumminkin luvata sen, ja sinä saat nähdä, ett'ei vanha Liborius sanaansa syö. Tule nyt myötäni!
Minä menisin hänen luoksensa, minä heittäytyisin hänen syliinsä ja hän ei ylenkatsoisi minua. Mene hänen kanssansa. Minä menen ja sanon hänelle että hän ottais sinut kanssansa. Mitä ajattelet? Minä olen orja, minulla on valtija. Ja ilmankin luuletko Abdallahin rikkovan sanaansa? Juuri hän on sitoutunut viemään minut sheriffille; tahdotko että hän rikkois lupauksensa?
Kääntyen leikkuuväkeensä päin hän sanoi: »Kyllä täyttä totta työtä tehdä saatte, jos vain ennätätte viljani leikata ennen kuin sade tulee, mutta jos työnne hyvin käy, niin sitä enemmän saatte tanssia illalla, eikä myös olutta silloin säästetä. Kyllä Niemen ukon tunnette, ei hän sanaansa syö.»
Hän on lahjoittanut minulle koko morsius-puvun ja Tullery-parka on tehnyt parastansa sen valmistamisessa, vaikka hän neuloikin sitä kyynelet silmissään. Hänellä on hyvä sydän ja näkyy todella kiintyneen minuun, ehkä sentähden ett'en koskaan torunut häntä, vaikk'ei hän aina pitänytkään sanaansa. Meidän tyttöjen kautta on hänellä aina ollut hyvät tulot; eipä ihme jos hän vähän sureekin meitä.
Espanjassa ja frankienkin valtakunnassa kuunneltiin hänen sanaansa kunnioituksella, ja vaikka hän suuremmalla nöyryydellä, kuin olisi sopinut odottaakaan, tunnusti itseänsä Itä-Rooman keisarin alammaiseksi, hän kuitenkin Kristuksen nimessä puhui totuuden tälle maalliselle valtiaalle.
Herra, kuule ääneni: vaarinottakoot korvas rukousteni äänestä. Jos sinä Herra soimaat syntiä; Herra, kuka siis pysyy? Sillä sinulla on anteeksi antamus; että sinua peljättäisiin. Minä odotan Herraa: sieluni odottaa, ja minä toivon hänen sanaansa. Sieluni vartioitsee Herraa, enemmän kuin huomenen vartiat, jotka aamua odottavat.
Asettukaa saarnastuolin läheisyyteen." "Minä teen niinkuin käskette, arvoisa herra rovasti", sanoi Turuinen. "Voipihan sinuun luottaa?" tivasi rovasti terävästi silmäillen Turuista. "Tuomas Turuinen ei ole koskaan sanaansa syönyt", vakuutti talonpoika vakavasti. Nyt oli ehditty pappilan kujan kohdalle. Rovasti jätti hyvästi toverinsa ja läksi kujaa astelemaan.
Pohjolan mies vaikeni puolen sekuntia ja kun hän jatkoi jälleen, puhui hän kuin purisi hampaillaan jokaista sanaansa: Hän makasi lattialla, lattialla pitkin pituuttaan ... tahdoin huutaa, kutsua häntä nimeltään, vaan en voinut: Crangier, Crangier. Laskeusin lattialle, jotta olin polvillani, hänen vieressään, polvillani: Crangier, Crangier... Ei, hän oli mennyttä miestä...