United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rauhaa, sovintoa tahdon tehdä, niin käskee Natsarenuksen oppi, tuon Jumalan lähettämän miehen oppi. SAKEUS. Tämä on somasti tehty, mun lapseni, oikein soreasti! Joas, oletpa nyt kihlattu mies; hän tarjoo sinulle kätensä ja sydämensä. JOAS. Ole tervehditty, soma neito! SAKEUS. Eikö ole hän oivallinen lapsi?
SAKEUS. Mun tyttäreni, hyvä lapsihan olet ollut aina, paitsi yhdessä kohdassa, mutta siinäpä tuiki itsepintainen ja vastahakoinen. Sinä ymmärrät? LEA. Minä ymmärrän; tämä viittaa Joakseen, mun ylkääni. Hänen mielensä on muuttunut. Aram, nytpä unohdan sinun ja liityn Joaksen kohtaloon; sillä niin on isäni tahto.
Joas! JOAS. Eikö ... eikö ole minulla syytä? Ah! Tietäkäät, vihani on oikea. SAKEUS. Poikani, viha ei ole täällä oikea milloinkaan. Mutta kerro, mitä vääryyttä ja loukkausta olet kärsinyt. Sanokaat, mikä saattoi matkaan riita-telmeen, ja sanokaat totuus, että tiedän lausua oikean tuomion. LEA. Mun hyvä isäni... JOAS. Sallippas minun, tyttö sinä, lausua totuus ensin.
Minäpä tässä kannustaja olen, minäpä loukattu mies. SAKEUS. Sano. JOAS. Mutta tullut on kahdeksannen rukoukseni hetki, ja Jehovalle olkoon kunnia ylitse kaikkein. Varjele minua aina saduseusten saastaisuudesta, siitä spitalitaudista, joka meitä polttomerkillä merkitsee helvetin varmaksi saaliiksi ja vaivuttaa meidät viimein alas tuliseen pätsiin!
JOAS. Ei, kolme tuhatta. SAKEUS. Kaksi tuhatta, ei äyriä enemmän. Mutta mentyäni viimein isieni luokse, silloin tiedät saavasi kaikki; ole tyytyväinen. JOAS. Vakaasti suostun odottamaan, kun vaan kerran olen saanut tyttärenne. Mutta siinähän on solmu. SAKEUS. Jonka avaa isän valta. JOAS. Hänen sydämmensä on minua kohtaan kylmä, mutta Aramille aivan hempeä.
LEA. Enhän usko onneani, ja tiedän sen varmaksi kuitenkin. Mikä suloisuus, mikä huimaava tuoksu pyhien lehtimaja-juhlasta! ARAM. Sydämiemme juhla! SAKEUS. Aram, tämä neito sun ansaitsee ja sinä myöskin hänen, vaikka katoaakin sinun sielusi katsanto maan mustahan multaan. ARAM. Maan multaan? Väärin luultu, vallan väärin!
Kuule rukoukseni, isäimme Jumala, sotajoukkojen ruhtinas, Herra Sebaot! Tämän kuluessa on Sakeus korjannut lippaansa ja tehnyt yhtä ja toista siivoamista huoneessansa. NELJ
JOAS. Koronkiskoja ja varas, sen on hän tunnustanut itse. SAKEUS. Ja kuitenkin vielä jälkeen tämän tunnustukseni likistit aivan rakkaasti mun kultaani sydäntäsi vastaan. Mitä aattelisin tästä? JOAS. Mitä tahdot. Tyttäresi heitän hiiteen! LEA. Sinua kiitän, Joas, ettäs päästät minun näistä kylmistä kahleista.
Mutta tuleva aika tuopi käsiini kultaa, jota Sakeus tietää ammentaa ja panna talteen. Rikas olen, rikkaammaksi tulen, ja olenpa onnellinen myös, niin luulen. Mutta onnellisempi olisin, jos tuo kiiltävä saalis tuossa olisi kokonansa kunnialla pyydetty; mutta juuri niin ei ole laita. Enin kaikista muistelen tuota leskeä Gilgalin kaupungissa.
Minkä pidän suurimpana ihmeenä täällä? Sen, että saita viskaisee kaiken rikkautensa pois niinkuin saastaisen loan. Sitä ei saata aikaan ihmisvoima. SAKEUS. Totisesti ei! Jumalan armo on tehnyt tässä ihmetyönsä. ARAM. Kuitenkin; ken poisti mun silmistäni sokeuden sumun? Terve sinä kaunoinen Lea!