United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Missä suhteessa mustasukkaisuus on moitittava. Päivastoin pilkataan saituria, joka on mustasukkainen aarteestaan, s. o. joka sitä itarasti katselee, eikä koskaan tahdo poistua sen luota peläten, että se häneltä riistettäisiin. Sillä raha ei ansaitse näin huolellista vartioimista.
Sen paraiten teen raudoissa; se halun On eikä pakon työtä. Sovikkeeksi, Jos siinä vapauden ylin ehto, Mult' älä vaadi enempää kuin kaikki. Sin' olet lempeämpi saituria, Mi kolmet, viidet, kymmenetkin osat Hävinneelt' ottaa velkamieheltään, Siks että tämä jäännöksestä kostuis. En minä moista toivo.
"Sinä et tunne tuota vanhaa saituria, äiti", sanoi Antero. "Mielestänsä maksaa hän jo minulle liian paljon, ja vaatimukseni saattaisi vaan hänen vihaan ja vimmaan. Huolimatta siitä tahdon kuitenkin koettaa", jatkoi Antero nopeasti, kun luuli arvoisan vaimon kasvoissa huomaavansa vähäisen moitteen.
Kun minun vaan pisti päähäni, että sitä kymmenmarkkasta kait se nyt tahtoo periä. Jopa ! Vaikka eihän peijakkaan tiedä. On se ehkä harmittanut sitä vanhaa saituria, kun pani vakaisen rahan menemään. Villeä nauratti vieläkin sitä muistellessaan. Mutta että hän juuri sinua tahtoo. Niin, tosiaankin ! Eikä, hiidessä, ei hän sitä kymmenmarkkasta peri. Jotain muuta hänellä mahtaa olla mielessä.
Ahaa, mutta minä tarvitsen semmoisen matkalaukun, huudahti Porthos, joka on hyvästi varustettuna, ystäväiseni. Rouva Coquenard huokasi taas. Molière ei ollut vielä kirjoittanut "Saituria." Rouva Coquenard oli siis Harpagon'in edeltäjä.
Tämä ystävyys on kumminkin kyllin vahva niiden välillä, jotka eivät ole saituria tunteidensa suhteen ja tahtovat hieman elää muiden ihmisten, eikä ainoastaan itsensä tähden." "Mutta tällä siteellä on kaksi päätä toinen on kiinnitetty Mohikanin sydämeen, mutta toinen...?" "Niin, toinen oli täällä tulen luona puoli tuntia sitten. Wah-ta-Wah piti sitä kädessään, jos hän ei pitänyt sitä sydämessään."
Hän kumarsi syvään, kun he astuivat sisään, ja seisoi vielä kynnyksellä hetken aikaa sen jälkeen, kun he olivat kadonneet. Sitten hän aivan vakavasti sulki oven, väänsi suurta avainta, otti sen lukosta ja pisti vyöhönsä täten hän muistutti vielä enemmän vanhaa saituria, joka ei voi rauhallisella mielellä lähteä matkalle, ellei hänellä ole aarrekammionsa avain mukanansa.
Suuri enosikin, Eriikka, uskoo yliluonnollisiin vaikutuksiin, samoin kuin hän uskoo nemesis divinaan; ja mitenkä muutoin voisi ollakaan, jos uskoo kaitselmukseen? Minulla on eräs yksityinen huoli: Lauri-eno on tänään sanonut irti lainani. Mutta sehän on synti ja häpeä! Sitä vartenko me olemme vieraana vastaanottaneet ja kaikin tavoin suosineet tuota vanhaa, jumalatonta saituria talossamme?