United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Mitä siinä nyt tyhjästä, ryypätkää paremmin, kyllä se on oikeata Jumalan viljaa, antakaa mennä suuhun asti.» »Kyllä se jo riittää. Mistä sinä nyt tulet?» »Jos minä nyt oikein sanoisin, mistä minä tulen, niin sitä ei uskoisi täällä kenties muut kuin mun saappaani.» Herastuomari naurahti hyväntahtoisesti. »Saappaasi...! Sinulla ne on jutut.» »Niin, mutta se on totta, saatte nähdä, jahka kerron.»
Mutta voi! kun todella löysin rakennuksen ja astuin maahan puutarhan portilla ja vaivalla vedin nuot kivisydämiset saappaani nurmikon poikki Doran luo, joka istui puutarhan tuolilla syrenipuun alla, mimmoiselta hän näytti tänä ihanana aamuna perhosten keskellä valkoisella olkihatullaan ja taivaan-sinisellä hameellaan!
En voinut olla silmiäni ummistamatta. Kuulin sydäntä vihlovan hätähuudon, toisen ja kolmannenkin. Jännitin silmiäni nähdäkseni purjehtijoita; mutta mitään ei näkynyt. Tuolla huomasin veneen, pohja ylöspäin, ja veden pinnalla muutamia ihmisen päitä, jotka pyrkivät venettä kohden. Tuontuostakin kaikui korviini haikeita hätähuutoja. En tiennyt, miten sain nuttuni ja saappaani riisutuksi.
Niin, asemanne on säälittävä säälittävämpi kuin poikani, sillä hänen on ainakin suotu kuolla kunniansa puolesta. Mutta te hyi hyi miltä mahtaneekaan tuntua mielestänne, kun maankavaltajan poika, tuo lurjus, jonka kunnioitettava kirkkoherramme on kironnut, marssittaa teidät huomisaamuna taipaleelle. Sinä, Born, harjaa saappaani, käskee hän, sinä, Bichler, pitele jalustinta ja muuta sellaista.»
Kyllä Ralle joutaa odottamaan vaikka viimeiseen Matin päivään, lausui Juuso. Niinhän te molitatte kuin seitsemänsataa ryssää! äyäsi Jaakko. Emäntäkinhän tuon kuulee! Hiljaa minun huoneessani, olkoon seinät kenen tahansa! huusi Juuso. Joko sinä, Jaakko, olet puolipohjannut minun saappaani? kysyi Tolari. En vielä vaan kohta ja kohalla on pitkä häntä! Eihän sinulla liene niin kovin kiirettä niillä?
Jumala ties, kuinka kauvan me saamme istua tässä. Muuten minäkin olen tehnyt havaintoja. Kuinka on se mahdollista, että minulla on molemmat saappaani jalassani ja että minä kuitenkin olen hukannut toisen sukkani? Sinä kysyit minulta: mitä on elämä? ja nyt minä kysyn sinulta: missä on minun sukkani?" "Sinun sukkasi? Mitä?" sanoi Swart, "oletko sinä viisas?
Ja nyt menen huoneeseni, ja annan Planchetin harjata saappaani ja kun hän on saanut ne puhdistetuksi, lähetän hänet jos tahdotte, harjaamaan teidän kenkänne. Hän jätti kauppiaan aivan ällistyksiinsä noin oudoista jäähyväisistä ja arvelemaan, eikö hän ollut antanut kolahduksen omalle itselleen. Ylinnä portailla tapasi hän Planchet'in perin säikähdyksissä.
Illalla tervasin ja rasvasin saappaani, jotka isä nosti piittahirrelle, äiti se ei koko yönä silmäänsä tyynyyn pannut, sillä hänellä oli tuo tukala seikka selvitettävänä, mistä poika housut saisi, sillä entiset, ainokaiseni olivat tilassa, joka ei minkään-päivästä arvostelua sietänyt.
Minä luulen, että rupesin kaikkiin mailmattomiin hullutuksiin, valmistaessani itseäni tätä siunattua tilaisuutta varten. Minua kuumottaa vielä, kun muistan sen kaulahuivin, jonka ostin. Saappaani sopisi asettaa mihin kidutuskoneitten kokoelmaan hyvänsä.
Hämmästyksissäni en muuta neuvoa tiennyt kuin heitin hädässäni pois tohvelit, ne kiivaskulkuisten saappaani hillikkeet, ja yritin pakoon muutamalle saarelle, eikä sinne ollut mahdoton pääsö, koskapa oli rannan ja sen välissä muuan kari, jolle toisella jalallani saatoin astua.