United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikö vain satua onnen, Joka syttyi sammuvaksi, Iltaruskoihin hajoten? LOKKA. Satua koko elämä. Ensin syttä syttynyttä, Sitten säihkyvä säkene, Kunnes sen tukehti tuhka. ANJA. Jos sen seppo on takonut, Miks'ei tuo sitä kotia? Pohjan impi on enempi: Hänet seppo tuo kotia. LOKKA. Myöskin sammon. ANJA. Mahdollista. Perästä paras: härätkin Joukon jatkona tulivat. Kellojen helinää ja sekasoittoa kuuluu.
Maalle noustua me nousimme niiden selkään, kuin märät olivatkin, ja ratsastimme hiljakseen eteenpäin vanhan johtajamme perässä. Aronvari. Sydän-yö taisi olla, koska me, päästyämme toista sataa tynnyrin-alaa avaruisen maissipellon päähän, keksimme pienen mökin, joka seisoi puoleksi peitossa hietaharjun sisässä. Se oli "Säkene"-krouvi. Syrjässä se on maantieltä.
Tuommoinen äkkinäinen, selittämätön tuulenpuuska oli silmänräpäyksessä muuttanut keskustelun luontoon ja vapauttanut seuran vakavuuden ja syvämielisyyden loitsupiiristä, johon se taannoin joutui. Leikin säkene oli lennähtänyt, se sytytti heti, sillä juuri sillä hetkellä haluttiin muuttaa mieltä ja ilveillä jälleen.
Oksasen kautta oli tähän jo ennen häntäkin varsin kukoistavaan kansalliseen laulurunouteen, paitsi muuta, tullut lisäksi sytyttävä »sakene» valtiollisesti itsetietoista suomalaisuutta, Kiven kautta taas sen alla asuvan raamatullisen ja kalevalaisen suomalaisuuden ensimmäinen suuri, yksilöllinen elämäntunnustus.
"Rukoile Jumalaa avuksi ja tee sitte kaikki mitä voit". Se oli vanhan iso-isän neuvo, ja hyvä neuvo se tosiaan oli sanoi asessori vakaasti. No mutta katsokaapas tänne! Gerda oli ottanut Helkan päästä hänen pahoin pilaantuneen hattunsa, ja samalla putosi serkun vahva ruskea palmikko hänen käteensä; joku palava säkene oli sytyttänyt palmikon ja polttanut sen.
Ei synkkene, ei sakene missään ukkospilvi; siellä täällä vain siintää ylhäältä alas kulkeva sinervä raita: siellä vettä vienosti vihmoo. Illaksi nämä hattarat haihtuvat; viimeiset niistä, mustanpuhuvat ja epämääräiset, ruusuisena savuna asettuvat laskeutuvan auringon eteen.
Meni kaikki, jota ma äsken yli itseni rakastin. Erojuhlaan muistot ma käsken ja teen In memoriam'in. Huh, saakelin löntys, mene helvettiin! Home kasvanut sulle on hyppysiin. Sun nyrkkisi nahka on naarmuton. Ja oudot sulle ne hurmat on kun kiveä kaksi lyö vastakkain ja säkene yöhön käy leimahtain. Ah säkene pienin ja lyhkäisin on kylliksi mulle tulenjuhlihin. Kivi kiveä vastaan! Tult' iskekää!
Larin-Kyöstin, täysverisen ruotsalaisen, se sävyttää ja mielikuvituksellisesti ravitsee aidoimman hämäläisen luonnon ja kansanluonteen, vaistoisan korpimystiikan ja verevän kansanhuumorin herkäksi tulkiksi ja kuvastajaksi. Yksilöllisessä nerossa on kuitenkin aina säkene itsevoimaista aurinkoa.
Jolsan Matti ei vastannut mitään tähän, hän vaan siinä seisoa töllisteli... Konrad alkoi taasen kulkuansa. Hän tunsi miehen, jolle oli ehdoituksen tehnyt; hän tiesi, että kytevä säkene, kun se saa palaa omia aikojansa, vihdoin sytyttää ilmi-tulen. Hän ei tässä pettynytkään. "500 kolikkoa! Milloin saan minä ne, jos ?" "Niin pian kuin poika on kadonnut".