United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kapteeni Dalgetty kompuroitsi raskaissa saappaissaan, huoaten säärysrautojensa, rautakinnastensa, rautapaitansa ja selkävaruksensa painon alla mainitsemattakaan häränvuotaista röijyä, joka hänellä oli kaikkien noiden rautojen alla ja kaiken aikaa tarinoiden suorittamistaan urhotöistä, vaikkei Ranald häntä vähääkään kuunnellut. Näin hän seurasi opastansa hyvän matkaa edemmäksi.
Hän kulki huoneessa ja heilutteli ruumistaan, että hameen helmat hemsahtelivat. Lyyli ihastui äärettömästi, ja alkoi pahoa kun ei hänellekin ollut röijyä. Hanna haki vintistä äidin mustan pyhäröijyn ja antoi punaisen Lyylille. Ja sitten koettivat yhdessä kävellä ja olla. Lyylikin osasi heiluttaa hyvästi hameitaan, kun Hanna vähän opetti. Heistä molemmista oli hauska, varsinkin Lyylistä.
Katsoa noita vanhuksia, joista useimmat aikoinaan olivat hurjissa maailman leikeissä ensirivin miehiä, miten heidän valkosänkinen leukansa tärisee, miten silmäkin teroittuneena imee opettajan sanoja, miten sormet puristuvat lujaan ristiin ja miten jokaisesta ilmeestä heidän kasvoissaan voi lukea eittämättömän tunnustuksen pastorin sanoihin, miten autuuden tie nyt on heille *kaikki kaikessa*. Sitten *miehiä*, keski-ikäisiä, jäykkiä, vahvoja miehiä, joiden jykevät jäsenet ja lihakset ikään kuin kapinoiden ahdasta röijyä vastaan tahtovat niiden saumoja rikki ratkoa; heidän kasvojaan, joita miehuuden jäykkä vesi raudistaa, kasvoja, joissa useissa rumentavat arvet loistavat lahjomattomina todistajina nuoruuden synneistä, kasvoja, joissa tulisen luonnon intohimon merkit niin helposti ilmenevät, mutta nyt ovat kätketyt näkymättömiin, ja rypistyneet silmäkulmat ja yhteen kohti tuijottavat terät tulkitsevat syvää hartautta ja vakavaa luottamusta *tämän asian oikeuteen*. Vihdoin muutamia harvoja nuorukaisia, joiden kasvoista loistaa jonkinlainen riemullisen tunteen tuottama uhka, pahasta saadun voiton ilo.
"Nyt kerron, mitä itse tahdon." "Et maar, peijakas vie!" jupisi vanhanpuoleinen mies, joka tupakoiden venyi sängyssä; toinen koipensa rippui sängyn laitaa alas, toisella hän potkieli sängyn päähän heitettyä hienoa röijyä. "
"Tämä kaikki on sinun," sanoi herra, "mutta sillä ehdolla, ettet enää saa itkeä." "Maltas vähän, rouva!" sanoi Valdemar ja veti kätensä pois, juuri kun rouva tahtoi panna hänen päällensä mustaa röijyä. "Anna minun ensin koettaa rumpua," ja nyt alkoi hän rummuttaa niin, että hänen täytyi pitää korviansa ja hymyillä, huolimatta kyyneleistänsä, jotka olivat vähällä juosta hänen silmistänsä.
Röijyä hältä mä siis en voinut, saattanut ottaa, vaan kun turkin näin satulassa, sen irti mä päästin, puin hänen ylleen sen, ruho-raukkaa verhota koittain. »Kääreisiin verihaavat pään kun viel' olin saanut, ruumiin siirtänyt ontostaan, likipälvehen nostain, istui hän, mua silmiin katsoi, parkuen ääneen, kuin mitä viel' ois kaivannut.