United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän veti alas röijynsä hihat, joka aina merkitsi jotakin tärkeää olevan tulossa. Sitte avasi hän oven viereiseen huoneesen. Olsen astui matamin kaikkein pyhimpään, joka oli koristettu laivuri Bombin, hänen laivansa, vaimonsa ja lastensa kuvilla.
Ennenkuin ne hänen seurakuntaansa otetaan, täytyy naisten antaa hänelle entiset vaatteensa, huivinsa, myssynsä ja röijynsä, jotka hän sitten on polttavinaan, mutta jotka hän salaa antaa tyttärilleen ja myyttää markkinoilla omaan lukuunsa ja ostaa sillä rahalla viinaa ja juopi itsensä päihinsä kuin sika. Semmoinen mies se on!
Hänen aukea, karkeakauluksinen röijynsä oli sinistä verkaa, kalliisti tikattu ja varustettu hopeisilla hakasilla, joilla se voitiin panna kiinni, jos niin tahdottiin. Sen väljät hihat eivät ulottuneet kyynäspäätä alemmaksi ja olivat suustaan koristetut kultaripsuilla.
"Minä tyynnyin, enkä enää muistanut koko asiaa, kun eräänä päivänä piika Sike hätäisesti peittää röijynsä hihoilla pyöreät ja palleroiset käsivartensa sanoen: 'Maisteri ja Iida-mamseli tulevat tänne. Kyllä se tuo mamseli laverruksillaan vielä saa maisterin pauloihinsa, vaan ei hän ansaitseisi niin kunnon miestä, sen minä sanon, vai mitä, Iisakki?
Vierashuoneen akkunat olivat pihaan päin, mutta tyttöjen kammarin olivat puutarhan puolella, joten Reetan ei sopinut nähdä vieraita, kun pihaan ajoivat. Kammarin ovi oli auki ja tyttö kutoi, että jyskyi. Röijynsä hihat oli hän käärinyt kyynärpäänsä taakse, jotta sukkulan viskaaminen paremmin sujuisi.
Kun vihollisia tuli Björkööhönkin, hän ei tuntenut oloaan siellä enää turvalliseksi, vaan lähti taas yksin harhailemaan saarelta toiselle, tullen lopuksi tänne manterelle ja tarjoutuen palvelukseen nykyisen isäntäväkensä luokse. Lopetettuaan kertomuksensa veti Riika röijynsä alta pistoolin ja lausui sitä minulle näyttäen: »Tämä on sama ase, jolla silloin riistin ahdistajaltani hengen.
Siellä se posetiivi nyt soi ja siellä Katrikin seisoi lähellä ja kuunteli hartaasti, jotta tuskinpa hän muisti enää sormusta sormessaan. Tunsipa hän kovan nykäyksen röijynsä liepeessä. Hän katsoi, että kuka se nyhtää. »Terve!» ja Katri tuipasi Liisalle kättä, ja kysyi että milloin se Liisa oli tullut. »Tänä päivänä», vastasi Liisa. »Isä on vielä Toppilan salmessa, lastia purkamassa.
Kun jahti oli vähällä saavuttaa veneen, hän oli säikähtänyt enemmän kuin tahtoi tunnustaa, mutta nuorukaisen vakava ryhti rohkaisi taas hänen mielensä ja aaltoja väisti hän vain silloin, kun vettä pärskähti laidan yli veneeseen kastellen hänen mustasta kamlotista tehdyn täytetyn röijynsä.
Hän tuli jotenkin iloiseksi, uskotteko sitä; sillä se oli poikajoutsen, joka ei jaksanut seurata vanhoja. Hän huuteli kaunista poikasta, joka enemmän ylönannettu kuin hän itse, ui vedenkalvolla, ja joutsen tuli ja hiipi pojan rinnoille ikäänkuin suojelusta saadaksensa. "Jumala siunatkoon sinua, pikkuinen poikajoutsen!" kuiskasi poika ja pyyhki kyyneleensä röijynsä hihalla.
Sepän Riitta ei ollut lainkaan huolestuneen näköinen, ja kun hän kääri harmaan röijynsä hihat ylös, huomattiin hänet hartiakkaaksi kuin mies ja hänen lihaksensa olivat kuin pohjanahasta. Eikä hän ollut tottunut kursailemaankaan ihmisten edessä; torppari tai maaherra, ne olivat hänelle samoja luita ja jänteitä, ja kun hänen kovat kätensä kopeloivat murtuneita jäseniä, pääsi sairaalta tuskan huuto.