United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt otamme ryypyn sen tapauksen kunniaksi, ja niin pian kuin tämä minun kömpelökätinen mieheni on saanut lihapalat paistetuksi, syömme päivällisen ja otamme sitten kortit esille kuin kunnonmiehet ainakin. Minun elämäni on vähän yksitoikkoista», jatkoi hän kaataessaan paloviinaa laseihin. »Harvoin minun luonani käy vieraita.
Tohtori oli nälkäinen, hän oli ottanut ystävänsä nimismiehen luona ryypyn, pari, ja konjakki se kyllä ruokaa vaatii. Hän istui kuitenkin pöytään, joskin murrutuulella ja kävi käsiksi Liisan maukkaisiin ruokiin, katsellen silloin tällöin levottomasti ikkunaan, nähdäkseen milloin Liisa palajaisi.
Päivemmällä ukko aina toi kaupaksi yöllisen saaliinsa, kontillisen suuria, lihavia säyneitä, sai maksun, ruokaa, ryypyn ja kourallisen piipunperiä, isän parhaasta vaakunasta.
Sanotaan, että esimerkin vuoksi minun pitäisi heittää ryypyn otto pois. Todellakin. Kuka ei tuntisi suurta kiusausta, nähdessään kuinka juopunut jätkä makaa rapakossa tahi kiljuu pitkin katuja? Mikä viehättävä esimerkki! Raittiuslehti »Aamun airut» sanoi kerran, että raittiussaarnaajoiksi paraiten sopivat entiset juopot.
Hätyyttäjät tulivat yhä likemmä, ja nyt alkoi seuraava lyhyt keskustelu: Toveri, tahdotko ryypyn aamutuimaan? Suuri kiitos, toveri. Tahdotko lyijyä maksuksi? Kuulehan, mitä hevosesi maksaa? Varkaan pääkallon, jos sen välttämättömästi tahdot tietää. Kaunis elukka. Liekö vanhakin? Vähän vanhempi, luullakseni, kuin se nuora, jossa kerran tulet killumaan. Annapa kumminkin, kun katson sen suuhun.
Tämä on nyt todellakin jo liikaa! Ei, ihan totta ... nemesis ... huh! Ja hän otti ryypyn ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Joku on hänet tappanut. Tappanut ... varmaankin tappanut ... joku niin, tai joku toinen. Siitä täytyy heti pitää poliisitutkinta. Ukko rähähti nauruun, vähän teennäiseen ja hermostuneeseen...
Aiotko sinä todellakin pitää täällä tuon kuvatuksen? hän kysyi. Missäpäs minä, vastasi Matti, ottaen itse ryypyn ja tarjoten Nallellekin. Ja olethan sinä itsekin aina sanonut, että olisipas edes renki meillä, kun ei minustakaan tahdo oikein noihin raskaimpiin maatöihin olla. Renki kyllä, myönsi eukko, mutta ei metsänpeto.
Elähän, rakas Jaakkoseni, ammo kuin härkä. Vastapa siunaimen aika on kulunut kuin litkaisit ryypyn. Ja tiedä, että vaarallista tekoa puuhaamme tässä kuutamon haamoittavassa valossa. Tuokiossa voipi jylhän metsän povesta eteemme syöksähtää vallesmannin vaarallinen haamu armottoman seuransa etukynnessä.
Hetmanni nauraa hekotti kovasti; sitten otti hän aika ryypyn leilistä, ja sen takaisin annettuaan, riisui hän verkalleen päällystakin päältään, ja näyttäen suurta reikää selkämyksessä hän sen heitti tohtorille lyhyellä käskyllä, että paikkaisi sen.
Hän oli jo usein tullessaan hyvässä hiprakassa. Silloin oli hänellä mahtavat sanat, vaikka eivät Iikankaan paljon perään antaneet, kun hän muutaman ryypyn vanhaksi pääsi. Kuitenkin pysytteli hän puheissaan enemmän säestäjänä. Kerran kevättalvella tuli kauppias jo aamusta päivin. Illalla kuuli Jaana eteisen läpi kulkiessaan seuraavan keskustelun. Kuules, Iikka!